Meillä taas sattunut ja tapahtunut, huoh.
Oltiin äipällä tässä tänään ja mulla on tosiaan tapana käydä kurkkimassa Rymppää vähän väliä jos on pihalla, ihan vaan varmuuden vuoksi - sivuaidat kun ovat edelleen suhteellisen matalat, kun ei olla ehditty uusimaan. Rymy on nyt kuulemma ottanut tavaksi hypätä meidän veneen päälle, joka on siis käännettynä aidan vierellä ja tuijottelee siitä maailmaa, kielloista huolimatta. Tänään kävin monen monta kertaa kieltämässä ja/tai houkuttelemassa pois, kunnes sitten yhdellä kertaa Rymppä taas seisoskeli veneen päällä, räkyttäen ohi kävelevälle koiruudelle.
Komensin ja käskytin alas, mutta ei hiljentynyt. Nousi uudestaan veneen päälle, otin alas ja yritin saada Rymppää kohti takapihaa, mutta poitsu otti, karkasi "käsistäni" ja loikkasi veneen päälle ja siitä matalamman aidan yli suoraan autotielle. Hyvä ettei lentänyt, oikeasti. Minähän sitten sydän villisti hakaten kävelin perään ja löysin Rympän tuijottamasta koiraa ja kävelyttäjäänsä. Heti en saanut kaapattua syliini, mutta toisella yrityksellä onnisti, kannoin kotiin ja käskin siskon menemään sulkemaan portin O_O.
Ensi kerralla kun mennään takapihalle, poitsu saa luvan pitää nimellä ja puhelinnumerolla varustettua pantaa ja vene lähtee pihalta joko tänään tai huomenna, perhana. Aitakin on tarkoitus vaihtaa korkeampaan tässä ihan lähiaikoina, kun vaan saadaan ostettua sitä lisää.
Tämä tuli mulle vähän yllätyksenä, koko juttu - kyllähän Rymppä pölhöilee hihnassa ja haukkuu tietyille koirille, mutta Rymy ei oikeastaan ikinä räkytä muille koirille meidän pihalla, eikä myöskään yhdy naapurissa asuvien koirien räkytykseen, joten sinänsä on jotenkin outoa, miten äidin pihalla ohimenevät koirat saavat sen aivan kiihdyksiin. Tämäkin pieni otus käveli ihan nätisti ohi, en kuullut, että olisi kertaakaan haukahtanut tai pitänyt ääntä :/ Sisko sanoi, että Rymy on tehnyt nyt niin useasti ja seissyt veneenkin päällä monesti, mutta itse en ollut vielä kertaakaan tällaista nähnyt.
Tällä viikolla olisi muuten tarkoitus soittaa eläinlääkäriin ja varata kastrointi. Eiköhän se kuitenkin ole poitsun parhaaksi, kun "vahinkopentuna" ei olla jalostukseen käyttämässä.
PS. Ollaan muuten nyt vähän pohdiskeltu Rympälle kaveria, tai lähinnä sitä hankittaisko vai ei. Mieheke tuntuu olevan hyvin kiinni rahapolitiikassa ("Kaksi koiraa kustantaa tuplasti!"), mutta itse kokisin, että jos Rymyllä olisi kaveri, ei oltaisi kumpainenkaan niin sidottuja kotiin. Ei sillä, että siinä vaiheessa voisi jättää koiruudet keskenään monen moneksi tunniksi, duh, mutta voisi hieman paremmalla omallatunnolla joskus käydäkin jossain, tietteks? Meinaa välillä pelkästään kaupassa käynti olla liian vaikeaa, kun en tahtois jättää toista yksin :P
Tällä viikolla olisi muuten tarkoitus soittaa eläinlääkäriin ja varata kastrointi. Eiköhän se kuitenkin ole poitsun parhaaksi, kun "vahinkopentuna" ei olla jalostukseen käyttämässä.
PS. Ollaan muuten nyt vähän pohdiskeltu Rympälle kaveria, tai lähinnä sitä hankittaisko vai ei. Mieheke tuntuu olevan hyvin kiinni rahapolitiikassa ("Kaksi koiraa kustantaa tuplasti!"), mutta itse kokisin, että jos Rymyllä olisi kaveri, ei oltaisi kumpainenkaan niin sidottuja kotiin. Ei sillä, että siinä vaiheessa voisi jättää koiruudet keskenään monen moneksi tunniksi, duh, mutta voisi hieman paremmalla omallatunnolla joskus käydäkin jossain, tietteks? Meinaa välillä pelkästään kaupassa käynti olla liian vaikeaa, kun en tahtois jättää toista yksin :P
Hui! Onneksi ei käynyt mitään pahemmin. Rymy on selkeästi alkanut vähän puolustaa reviiriään. Kastrointi on kyllä hyvä idea, eipähän ole sitten huolta eturauhasvaivoista ym :)
VastaaPoistaJa kannatan kaveria! Jokainen whippet tarvitsee oman whippetkaverin... ;)
Heiiii, kiva kuulla sieltä suunnalta :)
PoistaJoo, kyllä koko eilisen pohdin et mitäs jos oiskin just tullut auto O_O. Tultiin kans siihen tulokseen, et kyl se varmaan parasta on, vaiks Mieheke ensin ajatusta vierasti - ei niin yllättäen.
Niinhän se taitaa olla, että tarvitsee... täytyy vaan keskustella lisää ton miehekkeen kanssa, se kun olettaa että kahden koiran talouksessa kaikki on jotenkin paljon vaikeampaa :P
Meillä on otettu sitten Rymystä vähän mallia. :D Vili nimittäin eilen viuhahti etuovesta ulos ja juoksi suoraan takapihalle rallattelee. Miun ollessa ovella ei uskalla lähteä, mutta mies oli ovella eikä ole niin auktoriteettinen Vilin silmissä. :)
VastaaPoistaKahta koiraa kannatan minäkin, mutta kannattaa selvittää isän ja emän luonteet ja valita pentu tarkkaan et mikä teille sopisi. Miulla on vähän huonoja kokemuksia tuosta toisen koiran tulosta, mutta kolmas on sitten helpompi. :)
Luultavasti tässä toisen koiran tapauksessa emän luonne (mie miellän sen araksi, muut eivät ole samaa mieltä täysin asiassa) varmasti vaikutti paljon asiaan. Emähän se näyttää pennuille mallia elelystä, kun viettävät aikaa emän kanssa ennen luovutusta. Ekan koiran kasvattaja käytti pentuja useita kertoja päivässä hihnassa, vaikka oli talvi. Pari minuuttia kerrallaan, mutta näkivät ja kokivat sitä ulkomaailmaakin ja saivat vähän tehdä omatoimisia ratkaisuja. Toisen koiran kasvattaja ei ollut ollenkaan käyttäny pentuja ulkona ennen luovutusta, eikä totuttanu pantaan tai tottuttanu kynsien leikkuuseen. Tällä kasvattajalla oli kuulema lapsia, jotka eivät antaneet pentujen nukkua rauhassa, joten on voinut omalta osaltaan vaikuttaa meidän koiran hermoihin...
Miulle on sanottu kerran niin, että kannattaa ensimmäinen koira kouluttaa ja opettaa talon tavoille ennen kuin toisen pennun hankkii. Pietuhan oli jo koulutettu ja aikuinen, kun Peppi tuli. Uros koirat kehittyy kolme vuotiaaksi asti. Mie oon pitäny Viliä ja Pietua paljon kahestaan ja Vili on imeny Pietusta mallia käyttäytymisestä. En tiiä mitähän ois tullu, jos ois imeny Pepistä vaikutteita.
Luin ennen Vilin tuloa whippettien tuhoista, kouluttamattomuudesta sun muusta ja pikkasen hirvitti. Monet kuitenkin kirjoittivat, että whippetit ottavat mallia toisista koirista, joten tuohon mie vähän luontin ja samoin Pietuun. :) Vilille ei ole kaikkia asioita opettamalla opetettu, vaan on ite ottanu mallia toisista koirista. Tää kannattaa pitää mielessä mitä sitten päätättekin.
Muutama tälläinen kysymys, vaan mietittäväksi... Onko Rymyllä jotain tapaa, josta ette ole niin innostuneita muttette saa sitä kitkettyäkään pois? Entäs jos tuleva koira ottaa siitä mallia ja sit on kaks koiraa, jotka näin tekevät? Oisko mahollista teillä ottaa aikuinen whippet Rymyn kaveriksi vai oisko se pentu kuitenkin se mitä haluaisitte? Kannattaa miettiä myös tulevaisuutta.... jos lähdette reissuun onko mahollista saada kaksi koiraa hoitoon tai mukaan reissuun? Entäs jos joutuu muuttamaan tai (toivottavasti näin ei ikinä käy teille) tulee ero, kumpi ottaa koirat (jaetaanko vai mitenkä). Meillä koirat ovat miun nimissä ja jäävät siis miulle, jos sattuukin jotain.
Rahaa kyllä menee kahteen koiraan enemmän kuin yhteen. Ruokakupin, hihnan, pannan, valjaat, vaatteita yms joutuu ostamaan toisellekin koiralle. Sitten ruokaan, matolääkkeisiin ja rokotuksiin kuluu enemmän rahaa. Matolääkkeisiin ja rokotuksiin tuplaten ellei pääse rokotuksiin yhtä aikaa molempien koirien kanssa niin sitten eivät ota kuin yhden klinikkamaksun ja kahdesta rokotusmaksut. :D
Olethan ajatellut myös sitä et nyt Rymy saa teidän huomion kokonaan ja jos teillä ois toinen koira niin sitten Rymyn huomioiminen vähän varmasti vähentyisi.
Mie oon kovasti yrittäny olla aikuinen ja kertoa kaikkea mitä pitäs ajatella, vaikka mie ite oon sellainen joka tekee päätökset pitkälti sydämen pohjalta. :) Yritän ajatella myös järellä, mutta sydän tekee miulla yleensä ne päätökset. Tehkää niin kuin teille on parasta. :)
Anne
Voi, kiitos taas kerran pitkästä kommentista! Hyviä pointteja kaikki, ja aikalailla pitkälti olen samoja asioita tässä pohtinutkin :) Itse kuulun kanssa siihen kategoriaan, joka neuvoo aina muita ja yrittää saada toiset ajattelemaan asiat loogisesti ja "syvällisesti" ja sitten kuitenkin teen useimmiten juuri niin miten sydän sanoo, huoh. Toisaalta hyvä ja no, toisaalta...
PoistaSe on ainakin fakta, että tuo remmikäyttäytyminen myö otetaan haltuun ennen kuin toista pentua aletaan "paremmin" miettimään - juuri tuon mallista oppimisen takia. Tänään käveltiin jo MELKEIN nätisti yhden koiran ohi, jeeee! :D Pienestä se ilo on revittävä, keh.
Ja ei tosiaan olla päätetty lähdetäänkö pentua vai aikuista metsästämään jos/kun se päivä saapuu, mä jotenkin uskon, että se "tunne" tulee taas. Jos törmätään aikuiseen koiraan joka on kotia vailla ja tuntuu siltä, että sopii meille, tuntuu omalta, niin sitten otetaan omaksi. Tai sitten katsellaan tulevia pentueita ja otetaan yhteyttä kasvattajiin, en vielä oikein tiedä :) Varmaan lähdetään molempia vaihtoehtoja miettimään ja katsotaan mitä tulee vastaan.
Reissaaminen, ah. Meidän molempien töiden takia kaikenmaailman matkat on muutenkin tosi hankala järjestää, joten se ei oikeastaan hetkauta meitä niinkään... ja kun sukulaisilla pyörähdetään etelä-suomessa, niin koira lähtee aina mukaan. Oon aika luottavainen sen suhteen, et jos joskus oikeasti apua tarvittaisiin niin mm. TK:n kautta varmasti saataisiin pojalle hoitaja jos mitään muuta keinoa ei keksitä eikä kavereista kukaan pystyisi auttamaan.
Mutta juu, kuten sanoin, kiitos paljon kommentista, herätti kyllä ajatuksia :)