lauantai 28. heinäkuuta 2012

MEIÄN KOIRA


... on aikamoinen mammanpoika ja kotona ollessani usein seuraa meikäläistä kuin pieni varjo.  Yöllä, ainakin minun, on ihan turha kuvitella käyväni syömässä "salaa" - siinä vaiheessa kun käännyn ympäri mennäkseni takaisin sänkyyn, löytyy poitsu selkäni takaa kiltisti istumasta ja odottamassa juustopalasen ilmalentoa. Samoin minut ja sisko otetaan usein vastaan varsin, suorastaan ärsyttävän, riehakkaasti kun taas Miehekkeen palatessa kotiin, aina ei jakseta edes nousta sohvalta :D

... on välillä täysin uusavuton. Silloin kun minä istun vessassa ja olen unohtanut sulkea oven kunnolla, ei ole mitään ongelmaa avata ovea kuonon avulla ja tulla seuraksi vaikka pärjäisin ilmankin. Mutta voi kappas, jos terassin ovi on ihan vähän raollaan, siitä ei kyllä pääse ulos mitenkään. Sama koskee sisääntuloa. Lelukorikin on välillä haasteellinen jos juuri se luu on muiden lelujen alla. Silloin on pakko vinkua ja silmäillä Ihmisorjia niin kauan, että jompikumpi heltyy avuksi, huoh.

... osaa kerjätä - kerjäämättä. "Mä olen vaan pieni nälkään kuoleva koira, joka ei ikinä saa mitään safkaa. Mun on vaan pakko maata täällä pöydän alla ku ei muutakaan jaksa ja yrittää kerätä kaikki tippuvat jämät, nyyh."

 
... varastelee vaatteita, silloin tällöin. Mamman vaatteet revitään, lutkutetaan ja silputaan. Miehekkeen vaatteita halitaan nätisti sohvalla - jos sitäkään, välillä kävellään vaan reteesti ohi.

... inhoaa tassujen pesua, eikä nähtävästi oikein tiedä mitä mieltä olisi vedestä tai uivista ihmisistä.

... saa kaikki luunsa sohvan alle ihan nanosekunneissa. Luita on myös pakko syödä juuri niin lähellä sohvan reunaa, että ne varmasti tippuvat sen kymmenen kertaa, vähintään.


 ... nukkuu välillä sohvalla, välillä omassa pedissään. Mutta jos joku menee sohvalle päikkäreille, kaveri ilmestyy jalkojen päälle/läheisyyteen yleensä jo siinä vaiheessa, kun sinä vasta yrität suoristaa fleecepeittoa kauhealla kiireellä. Yleensä tämä samainen kaveri kellahtaa juuri sen kohdan päälle, jota olet yrittänyt suoristaa, eikä hievahda siitä mihinkään vaikka kuinka nyit, ja näin ollen ihminen saa sitten nukkua joku osa kylmänä O_o  Tietenkin sellaisessa tilanteessa, jossa itse toivot hellyydenkipeänä koiran pysyvän paikallaan kun kaivaudut pienen viereen sohvalle, otus protestoi häirintääsi siirtymällä mahdollisimman kauas... Rymy myös keksii aina parhaimmat ns. sohva-asennot selkänojatyynyjä hyväksi käyttäen (ja ne ovatkin nykyään juuri sen näköiset, epämuodostuneet kuin mitkä).

... rakastaa vesimelonia. Mm. Neiti Isosisko opetti Rymppää antamaan tassua vesimelonin avulla.

... on kova komentaja, tai pyytäjä. "Jos tarpeeksi kauan istun tässä namikaapin edessä ja vingun, tai makaan oven edessä, niin ehkä ne sitten ymmärtävät mitä mä tarkoitan. Voi noita ihmisiä, ne on jotenkin niin hitaita ja niinku... ei-älykkäitä!"


... on ihan(an) köpsä. Lisäksi, joskus olen aika varma, että poika luulee itseään kissaksi :P

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti