VESIKOIRAN PALUU!

Täällä taas! Meillä on mahtunut viime viikkoihin yhtä ja toista, mm. aamuoksentelua (koira, siis) parina aamuna, remonttisuunnitelmia, seinän kaatoa, tunkeilijaoravan jahtaamista takapihalla, naapurin koiran haistelua aidan rakosesta ja auringon palvontaa. Päällimmäisenä tällä hetkellä on mielessä erään päivän pulahdus. Muistatteko, kun marraskuussa Rymy putosi laiturilta järveen kun epähuomiossa astui ohi? Silloin pohdiskelin josko pojalle jää laituripelko tai jotain vastaavaa, mutta heti seuraavalla kerrallahan Rymy uskaltautui laiturille ikään kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Ollaan tässä pitkin talvea vierailtu Viherillä erittäin ahkerasti, mutta aina kun ollaan mökin pihassa pyörähdetty, ollaan kielletty menemästä laiturille. Tässä yhtenä kertana kuitenkin porukat olivat jäällä avantoa tekemässä kun sinne asti päästiin ja eikös Rymy heti silmän välttäessä hiihdellyt rantaviivaa pitkin naapuriin asti. Reippaasti tosiaan tuli takaisin kun käskytettiin, mutta silti kirosin hiljaa mielessäni kun ei olisi ollut tarpeellista koiran hiffata jäällä riekkumisen hauskuutta. No, seuraavalla kerralla Rymppä taas yritti jäälle. Ja samoin viimeksi, kun rannassa asti käytiin.

Ainut vaan, että tällä kertaa poika yritti jäälle suoraan laiturilta ja vastaan tulikin vesi. Sen verran ihmeissään oli, että ei tajunnut rantaan päin uida, vaan yritti jäälle. Hieman tympi, kun juuri olin Puoliskoa pyytänyt menemään laiturin lähettyville, että pystyy estämään jos poitsu meinaa lasten perässä laiturille kun olen vähän sitä mieltä, että sinne ei Rymyllä ole asiaa (voin vaan kuvitella miten kesällä perheen pienimmät työnnetään veteen kun Rymy riehuu laiturilla, ahem). Mieheke ei sitten ottanut meikäläistä ihan tosissaan kai kun ei mennyt ihan sinne minne piti (huoh, miehet ;D) ja hetkeä myöhemmin saikin sitten nostaa koiran järvestä. Onneksi oli sen verran aurinkoinen ja lämmin keli, että poitsu hetken pisti parastaan juosten sinne tänne ja sitten rauhottui. En kyllä tiedä ottiko vieläkään opikseen, niin lähellä järveä ja jäätä tämänkin jälkeen viipotti menemään. Sulaisi nyt noi jäät kokonaan pois ja tulisi jo kesä!

Kesästä puheen ollen, Rymystä on muuten kuoriutumassa oikea auringonpalvoja. Takapihan lumikasan päällä istuskelee mieluusti vieläkin tuntikausia, varsinkin jos bongailee yhden naapurin pientä pentua. Ei haittaa vaikka vilu meinaa tulla takamukseen jos vaan pieni on horisontissa ja aurinko paistaa! Myös terassilla istuskelu on mieluista, tosin nykyään istuskelu on muuttunut vähän rennommaksi chillailuksi... yhden lämpimän päivän Rymy vietti pitkälti näin:

Poitsu on onnistunut jyrsimään terassin maton siihen kuntoon, että oli pakko laittaa pyyhe Kuninkaallisten Nokosten ajaksi ihan vaan mattoa säästääkseni!