tiistai 24. huhtikuuta 2012

ITKUPOTKURAIVARI

Mun oli tarkoitus tulla päivittämään pitkä ja hieno postaus, kuvien kera. Sen sijaan yllätti niin suuri turhautumisen tunne tossa äsköisen lenkin aikana, että on ihan pakko tulla tänne vinkumaan, etten pura tätä Rymyyn - koira kun on täysin syytön. Ketään en yritä loukata, eli kaikki mitä seuraavaksi suustani päästän, johtuu ihan vaan juuri siitä omasta turhautumisesta ja tiedän, että jokaisella on omat tapansa tehdä asiat ja tätä tulisi pitkälti kunnioittaa.

Mutta. 

Joskus ne toisten tavat vaan aiheuttaa ongelmia muille, vaikkei niin tarkoittaisikaan.

Rymy on nyt nähtävästi nimittäin unohtanut aivan täysin miten muut koirat ohitetaan nätisti. Tänään tuli ensimmäistä kertaa vastaan sellainen koiranpissattaja, jolla oli selkeästä sama ajatus kuin meillä -- tänään, ensimmäinen. Ja poitsulla ikää jo se reippaasti yli 7kk. Ensimmäinen!

"Jos vaan ohitetaan nätisti", nainen huikkasi, "me vasta harjoitellaan!" Ja minä takaisin, että niin mekin, mutta siinä vaiheessa Rymy jo seisoi kahdella takajalalla ja yritti päästä leikkimään ja mua niin tympi tämän naisenkin puolesta, koska loppujen lopuksi hänenkin koiransa riekkui, vaikka alku näytti niillä tosi lupaavalta.

Eihän siitä ohituksesta siis tietenkään mitään tullut, ja harjoitteluhan on aina harjoittelua, mutta... ollaan tässä parin viikon aikana törmätty lenkeillä entistä useammin näihin "me seisotaan täällä odottamassa teitä ja räksytetään vähän/tuijotetaan tiiviisti, tulkaa vaan!" -pissattajiin kun alussa tuskin nähtiin edes muita pissattajia enkä mä yksinkertaisesti saa Rymyä näissä tilanteissa enää rauhoittumaan tai keskittymään itseeni, enkä nähtävästi tavallisissakaan ohituksissa - koko homma jotenkin masentaa. Jos nyt jo Rymyllä on voimaa kuin pienessä veturissa niin entäs sitten kun se tosta vielä vähän kerää tota massaa? Heti kun poitsu huomaa odottavan koiran, alkaa ihan hirveä veto kun yrittää luokse - tai vastaavasti pois tilanteesta, riippuen miten se toinen koira meitä odottaa.

En sitten tiedä, ehkäpä täytyy nyt oikeasti etsiä joku suuren suuri herkku, jolla ohitustilanteessa saisi Rymyn huomion, koska perus maksanamit yms ja nappulat ei vaan tehoa. Ne otetaan vastaan kun yritetään harjoitella nätisti kävelyä (mikä sekin on muuten täysin hukassa suurimman osan ajasta), mutta jännässä tilanteessa ei malteta. 

Sitten vielä turhautumista lisää se, että kun Rymppä ensin kiihtyy ohitustilanteessa niin tämän jälkeen se vetäminen vasta nannaa onkin. Joo, mä voisin joka kerta lähteä toiseen suuntaan, mutta Rymppä on todistanut loistavasti, ettei se haittaa - poitsu voisi välillä kulkea lähemmäs 15 minuuttia nätisti vieressä tämän jälkeen, tai kauemminkin. Jos ideana on se, että taas käännytään kun alkaa veto, niin ei se oikein onnistu jos aika on silleen tiukilla, että meikäläisen on lähdettävä töihin. En mä silloin vaan pysty kävelyttämään poitsua puolta tuntia toiseen suuntaa kun pitäisi oikeastaan olla jo kotona. Tätäkin on kyllä harrastettu. Ja kuten sanottu, jos taas pysähdytään niin Rymy hienosti palaa takaisin viereen ja syöksyy matkaan. Varmaan pitää vaan lähteä vielä aikaisemmin lenkille, että on varmasti aikaa - siinä on vaan se, että pitäsin mieluusti sen parin tunnin tauon Rymyn syömisen ja lenkkien välillä. Ehkä täytyy lähteä lenkille eka ja sitten vasta ruokkia poitsu, jos vaikka namitkin olisi tälleen mielenkiintoisempia.

Toisin sanoen. Mä en vaan ymmärrä. Miksi pitää pysähtyä? Sen mä ymmärrän täysin, jos pysäytät koiran ja yrität saada toisen huomion itseesi, ettei kierrokset ylity jne, mutta sitä sellaista pysähtymistä, missä ihan vaan oikeasti annetaan koiran tuijottaa/murista/räksyttää sivummasta ohikulkijalle, sitä mä en vaan käsitä. Mihin se logiikka perustuu? Kysyn, koska mua ihan oikeasti kiinnostaa.

Ja mietin, onko se edes osasyy tähän ongelmaan? Oonko mä vaan tehnyt jotain aivan täysin väärin? :/ Mä niin kaipaisin pientä jelppiä tässä asiassa, huoh.

Noh, illalla uusi yritys. Tosin päivällä niitä pissattajia tulee aina enemmän vastaan - ehkä hyvä niin.

8 kommenttia :

  1. Kuulostaapa tutulle! Meillä tosin sen verran poiketen, että ohituksessa vieraalle koiralle haukahdetaan yhden kerran, jos ohittava koira on yhtään innokkaampi tai jotenkin provoivan näköinen. Sit hötkyillään hihnassa joka suuntaan, jos se toinen vaikka lähtiskin leikkiin :D Jännä juttu muuten, meillä kans odottavat koirat on erikoisia! Yleensä pelottavia, ja ne pitääkin sit kiertää mahdollisimman kaukaa.

    Musta kuulostaa vähän sille, että teillä(kin?) on murkkuikä nostamassa päätään, ainakin käytös on ihan samanlaista ku meidän peltipäällä :D Pitkä pinnaa ja kärsivällisyyttä! Tsemppiä! Ohituksiin mukaan vaikka lihapullia, tai otat pikkusen enemmän välimatkaa ohituksesta (ojan kautta....). Toinen olis tietysti vastaehdollistaminen (http://www.koirat.com/keskustelu/koulutus/vastaehdollistaminen_111924), millä meidän JO remmirähjä on saatu suht järkiinsä. Totolla ei oo ollut tarvetta testata, mutta jos kiinnostaa niin vois olla ihan kokeilemisen arvonen vetämiseen ja ohitusharjoitteluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo, kiitos linkistä, pitää tutustua tarkemmin! Luulen, että tänään löytyi sellainen nami, joka on kokeilun arvoinen noissa ohituksissa. En nyt muista sen nimeä, enkä voi mennä kaapin luo ettei poitsu hyppää tosta pedistään kun JUST rauhottui, mut sen avulla saatiin tänään poika valjaissa autoon ekaa kertaa ilman, että täytyi nostaa! Ja sama kaks kertaa peräkkäin, eli siis vielä juoksutuksen jälkeen kun oltiin lähdössä kotiin jolloin yleensä Rymppä kiertää auton MAHDOLLISIMMAN kaukaa --- eli taidan huomenna pätkiä tota namia mukaan ja katsotaan mikä on tulos! Toi "hötkyily" kuvaa muuten niin täydellisesti näitä meidän ohituksia, JUST tollasta se on!

      Poista
  2. Tollaiset lenkkeilijät saa kyllä ärräpäitä tässäkin päässä aikaan... On se niin hemmetin vaikeaa vaikka napata se 2kg chihuahua kainaloon jos kerta ei vetovoimat riitä!! Hmph. No, mä yleensä vaan marssin ohi kiinnittämättä mitään huomiota reuhovaan Hillaan tai vastaantulevaan koiraan. Harmi vaan että aina se ei ole mahdollista, kun se 5m fleksi (keksintö jota ei olisi pitänyt ikinä keksiä) jotenkin hupsista vaan aukeaa ja mamman kultafifi ryntää Hillan luokse. Meillä ohitusongelmat johtuvat ihan varmasti vain ylipursuavasta energiasta, pikkupentuna Hillaa ei kauheasti vastaantulevat kiinnostaneet, nyt se näkee jokaisen liikkuvan asian leikkikaverina/saaliina...

    Voi kunpa voisi asua maalla keskellä ei-mitään :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Niin tiedän mitä tarkoitat - onhan se totta, että voi pienessäkin koirassa olla voimaa (ahem, kokemusta on), mutta jos toinen vaan istuu keskellä tietä, eikä omistaja tee ELETTÄKÄÄN niin sillon tuntuu kyl vähän hassulta O_o.

      Aww, voi Hillaa. Ei kyllä ole ihmekään jos meinaa olla liikaa energiaa, tilanteen huomioon ottaen.

      Mä kyllä myönnän välillä lipsuvani tästä vakaasta "en kiinnitä huomiota" -päätöksestä, kun suoraan sanottuna vituttaa. Mut jos näin kevään kynnyksellä sais kerättyä itseensä vähän enemmän kärsivällisyyttä, talven pimeydessä meinas hieman olla kadoksissa... Ja kuten Viljalla tossa kommentoin, tänään ehkä löydettiin sellainen nami, jolla voisin saada Rymyn huomion itseeni jos vaikka lähtis sitä tekniikkaa nyt kokeilemaan ihan tosissaan.

      Ja kiitos tsemeistä, pieniähän nää meidän "ongelmat" on kun teidän jutskiin verrataan, mut ku tympii niin tympii. Ja ainahan sanotaan ettei saa verrata :D

      Keskellä-ei-mitään kuulostais tosi hyvältä just nyt, varsinkin kun äsken Rymppä päätti taas pulahtaa järveen laiturilta, ihmetteli vaan minne jäät on kadonneet... Keskellä-ei-YHTÄÄN-mitään olisi siis vielä parempi ;D

      Poista
    2. Järveen?!?! Hui, eikö Rymy jäädy! Hullu koira! :D

      Ja mitäs hitsiä, ihan turha verrata :)! Ihan yhtä vaikeaksi arkielämän tekee ohitusongelmat, ja niiden korjaaminenkin voi olla tuskan takana, nimim. entinen koira oli koko elämänsä ajan remmiräyhä hehe.. :D

      Poista
    3. Joo! Poitsuhan putosi samaan järveen tossa syksymmällä, kun epähuomiossa astui laiturista ohi...

      Kuvittelin, että ois jonkunlainen pelko jäänyt kun sillon se vesi oli kans jo tosi kylmää, kuten keli muutenkin, mut pyh ja pah. Ollaan sen kerran jälkeen aika pitkälti kielletty menemästä laiturille, eikä olla annettu juuri ton takia edes juosta (tän) järven jäällä vaikka yleensä noi porukat siellä talvisin hiihtää ja luistelee yms - mut tässä vähän aikaa sitten hetkeksi silmä kun vältti niin eikös poitsu huidellu rantaviivaa pitkin naapurin mökille asti. Käskytettiin pois, tietenkin, mutta kai se jäi mieleen miten kivaa jäällä oli mennä kun tänään tosiaan ihan reteesti syöksyi laiturille kiellosta huolimatta ja yritti jäälle, eli siis oikeasti hyppäsi ihan laiturilta - tulikin tosiaan vesi vastaan. Sen verran ihmeissään Rymppä oli, ettei tiennyt minne suuntaan ois pitänyt mennä, yritti jäälle ja Puolisko sen sitten noukki laiturille. En edes tajunnut siinä vaiheessa pelätä, mut ois hyvin voinu vahingossa sukeltaa jään alle!!! Hetken aikaa juoksi hädissään ympäri mökkirakennusta, mutta tulipahan siinä touhussa lämmin, ei tarvinnut tällä kertaa kietoa pyyhkeeseen ja lähteä kotiin. Onneks oli aurinkoinen ja suht lämmin päivä!

      Ihme otuksia kyllä, aina saa olla sydän syrjällään. Meilläkin ehtinyt tapahtua taas vaikka ja mitä, ku ehtis tuleen kirjottamaan kunnon päivityksen!

      Oi, remmirähjät... elämän suola :D

      Poista
  3. Niin ja tsemppiä piti vielä sanoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mun piti vielä sanoa, että kiitti :D (Ei voi kaikkea muistaa yhdessä kommentissa!)

      Poista