AUTOMATKA
Aloitetaan siis ihan alusta! Miesotuksen toimiessa kuskina, minä istuskelin takapenkillä hauvavauva sylissä. Ensimmäiset 20 minuuttia Rymy itki ja vinkui Tosca-mammaa apuun, yritti kiipeillä joka suuntaan ja jyrsi kaikkea. Auton ollessa paikallaan ei ollut mitään hätää, mutta samantien kun auto taas liikkui, alkoi itku. Tätä tosiaan kesti vain hetken, jonka jälkeen jätkä tyytyi kohtaloonsa, ja siirtyi siis jyrsimään IHAN kaikkea. "Rymy, iskä ei tykkää jos syöt Audin sisukset. Rymy, ne on mamin sormet. Rymy, oikeesti, Rymy ei voi kipee sinne, eikö tuo Miesotus ole pessyt ikkunoita tarpeeksi hyvin kun ne pitää nuolla, Rymy ei voi syödä turvavyötä" jne kunnes tajusin että meillähän oli pentupaketin uumenissa tilaamani lammasvinku, joka sitten otetiin avuksi. Tämän jälkeen Rymy leikki lelullaan, nukkui, leikki ja nukkui vuoronperään. Kun lammas alkoi vaikuttaa ihan mälsältä (eihän sitä kukaan ikuisuutta samalla lelulla jaksa leikkiä) kaiveltiin pentupakettia ja aktivointipallon laatikko se vasta olikin mukavaa nuoltavaa, ai että. Sen verran pysähdyttiin matkalla, että tarjottiin pienelle vähän vettä - suurimmaksi osaksi oli harmaata ja tuli vettä, mutta sen hetken kun se aurinko porotti, se todellakin lämmitti niin, että sekä minä ja koira läähätettiin. Loppumatkasta ei haitannut poikaa enää mitkään töyssyt tai mutkat, vähän ehkä nosti päätään kun kovaa pompahti, mutta jatkoi samantien unia. Minä lueskelin siinä rauhassa pentumanuaaliamme (jota osasin odottaa, mutta joka oli paljon kattavampi kuin kuvittelin! Jee! Toinen superihana ylläri oli namipussi -jota en kyllä ollut tilannut, eli olihan se saattanut eksyä matkaan vahingossa ;D)! Olin sellaista jo vähän netistä katsellut ja miettinyt josko pitäisi tilata, mutta Annika säästi meiltä senkin vaivan, huippua!) ja lueskelin pätkiä kuskille.
KOTONA
Kun sitten päästiin lopulta kotiin (tai siis heti kun Rymy oli kannettu kotiin, kun jätkä ei suostunut askeltakaan ottamaan märällä maalla), pieni mies juoksi suoraan terassin oven vierellä olevan paperin luokse ja pissasi siihen. Illan aikana tuli yhdet pissat myös lattialle, mutta ehkä se tästä - yritettiin tosiaan keskeytetää pissaaminen ja kannettiin papereiden päälle, mutta oli jo ehtinyt suurin osa tulla. En tosin näe tätä mitenkään suurena ongelmana tai mesoamisen aiheena, kun maailmassa on rättejä joilla pyyhkiä, aineita joilla pestä ja paperia jolla kerätä. Lastenhoitajana toimiminen ja miesotuksen kanssa asuminen ovat molemmat onnistuneet ainakin kahdessa asiassa; kärsivällisyys on kehittynyt ja hajuhaittojensieto samaten :D Muita vieraita ei oteta vastaan tässä muutamaan päivään, paitsi äiti sai tulla kurkistamaan vauvaa pikaiseen (ja samaten sisko saa tänään tulla ihan vain hetkeksi) koska se todennäköisesti tulee olemaan äiti (ja sisko) joka välillä tulee pissattamaan ja ruokkimaan hauvan jos me ollaan töissä yms.
(siis alkuun herralla oli sänky pelkästään makkarissa, mutta koska poika heittäytyi makaamaan matolle eikä sänkyynsä, kerta toisensa jälkeen, pistettiin keskelle olkkarin lattiaa toinen sänky, että saa siinä sitten loikoilla jos siltä tuntuu. Molemmat sängyt ovat käytössä, riippuen ihmisorjien sijainnista/sijainneista)
Rymy on ollut, tilanteen huomioon ottaen, tosi reipas poika. Välillä riekkuu vinkulelujen kanssa (ylemmässä kuvassa oleva sammakko on osoittautunut suosikiksi, kiipeää mm. syliin nukkumaan sen kanssa) niin että sydän syrjälläni odotan koska kopsahtaa johonkin kulmaan. Alkuillasta päätyi aina välillä vinkumaan ja itkeskelemään jos ei saanut huomiota, mutta ollaan silloin tällöin jätetty kylmästi huomioimatta - onhan se suuri muutos tulla sieltä sisarusten ja äipän luota uuteen kämppään, jossa ei eläinkavereita löydy, mutta samalla toisen on pikimmiten opittava myös rauhoittumaan yksinään juuri tuosta samaisesta syystä. Hienosti osaa halutessaan mennä petiinsä kun iskee väsy (siellä se nytkin kuorsaa ulkoilun jälkeen) ja me ollaan varsin hienosti maltettu olla häiritsemättä unista rakkauspakkausta. Muutenkin yritetään olla liikaa hössöttämättä, annettu rauhassa katsella ja vähän maistella maailmaa. Ainakin tähän asti hienosti on lopettanut väärät maistelut heti kiellon kuullessaan, tosin ollaan huomattu, että meillä on Miesotuksen kanssa kaksi tapaa kieltää. Itse käytän äännähdystä ja H pyrkii samaan, mutta sen äännähdys on hieman eri sävyinen (josta olenkin huomautellut, mutta eihän sille mitään voi, kun se luonnostaan tulee tietyllä tavalla - ehkäpä "isännän" tulisi siis siirtyä ei-sanaan? Ööö. Tai sitten se voisi vain opetalla MINUN tapani XD). Tosin varmaan kaikki "vieraat" tulevat komentamaan koiraa EI-sanalla ellei ehditä ensin ohjeistamaan, koska se on se "normi" tapa, joten voipi olla, että Rymy oppii korjaavan äännähdyksen tarkoittavan samaa kuin kieltosana.
Todettiin illalla, että meidän lattia on niin liukas, että pojalta lähtee vähän väliä jalat alta - haettiin siis varastosta yksi matto olkkarin lattialle, ja siihen yöllä saatiinkin aikaiseksi yhdet kakat. Olin kyllä hereillä, mutta itse juuri silloin vessassa niin en päässyt korjaamaan tilannetta, mutta oli sen verran helpot kakat heittää pois, ettei matto edes kärsinyt. Tänään aamulla yritti kanssa käydä pissalla matolla, mutta huomattiin ajoissa ja kannettiin poika ulos asti ja suureksi iloksemme, saatin tusattua oikeaoppisesti kakka pihalle! Oli niin vauhdikas lähtö pihalle, että namipussi unohtui joten tästä viisastuneina, siirrettiin se lähemmäs terassin ovea että seuraavalla kerralla sai lapsonen kehujen lisäksi ihan herkkuakin.
Illalla, kuten joka päivä normaalisti, vietettiin hetki Hugon kanssa (joka muuten oli vissiin sen verran ihmeissään koirahajuista, ettei uskaltanut koko yönä mennä edes syömään! Laitettiin herra sitten aamulla ruokakupin viereen rouskuttamaan, hetken jo pelkäsin sen saaneen kauhusydänkohtauksen yms). Rymy ei oikein ymmärtänyt mistä oli kyse, eikä kiinnittänyt sen enempää huomiota koko touhuun ennen kuin Hugo tuhisi normaalia kovempaa kiinnittäen "pikkuveikan" huomion. Tässä vaiheessa jätkä tuli katsomaan mikä on homman nimi ja menipä estelyistä huolimatta sen verran lähelle, että Herra Ärtsy sai aikaan äänekkään tuhinan ja sihahduksen ja taisi jopa muutama piikki osua Rymyn kuonoon, joka vinkaisi ja perääntyi ja seurasi sen jälkeen iltarutiinia sivistyneesti vähän kauempaa. Lopulta kyllästyi ja meni omiin puuhiinsa.
Ruokaa tarjoilin pienelle noin puolisen tuntia saapumisesta. Otin riskin ja tarjoilin ihan tosi vähän Hugolle tarkoitettua jauhelihaa ja meidän eilistä riisiä sekä nappuloita, joita rouskutettiin sitten pitkin iltaa. Illalla sai toisen pienen annoksen nappuloita ja vähän raejuustoa kokeilumielessä. Nappuloita jäi nappulakuppiin, muut meni -- ja nekin loput poika narskutti yöllä. Molemmat kakat on olleent onneksi helposti kerättävissä eli ei mitään löysää ruikulia, eli ei vissiin ihan vikaan olla menty vaikka ei pelkkää nappulaa olla annettukaan. Ollaan tosiaan ottamassa aluksi käyttöön se neljä ateriaa per päivä. Aamulla tarjoiltiin puoli seiskan jälkeen tuttuja nappuloita sekoitettuna uusiin. Pissat poika ennätti tehdä paperille ennen aamiaista juuri samaan aikaan kun puolisko oli menossa avaamaan terassin ovea, heh. Rymy osaa hienosti istua saadakseen ruokakupin naamansa eteen, mutta istumista edeltää pieni "etkös jo anna sitä ruokaa, häh?" vinkuminen. Tähän asti ollaan lähinnä palkittu hyvistä jutuista, hienosta istumisesta yms, eikä olla ihan vielä liitetty käskysanoja mukaan. Jos vaikka illalla katsotaan miten TÄNNE sana on hallussa :D
Kello on nyt, hmm, 10.33 (hei, kohta on pienimuotoisen snackin aika!) ja tiivistettynä, ollaan jo saatu ulos aikaan 1.5 pissaa ja yhdet kakat :D Ei ollenkaan paha saavutus; ruuan jälkeen Rymy kieppui siihen malliin terassin oven edessä, että miesotus fiksuna olentona antoi sen mennä ulos - pidetään siis ovea auki sen aikaa kun lapsi temmeltää ja saa tulla itse sisälle kun vilu iskee. Ei viitsitä pitää tossa pihalla villapaitaa, ettei jää pensaaseen kiinni, joten paita otetaan käyttöön aina kun harjoitellaan remmilenkkeilyä (joita on tarkoitus alkaa heti harjoittamaan muutama sata metriä kerrallaan, että tulee hihna ja panta arkiseksi osaksi). Rymy innostui riekkumaan pihalla ja energiat ulos purettuaan, suuntasi matkansa takaisin sisään ja petiin nukkumaan :D
YÖ
Ruokaa tarjoilin pienelle noin puolisen tuntia saapumisesta. Otin riskin ja tarjoilin ihan tosi vähän Hugolle tarkoitettua jauhelihaa ja meidän eilistä riisiä sekä nappuloita, joita rouskutettiin sitten pitkin iltaa. Illalla sai toisen pienen annoksen nappuloita ja vähän raejuustoa kokeilumielessä. Nappuloita jäi nappulakuppiin, muut meni -- ja nekin loput poika narskutti yöllä. Molemmat kakat on olleent onneksi helposti kerättävissä eli ei mitään löysää ruikulia, eli ei vissiin ihan vikaan olla menty vaikka ei pelkkää nappulaa olla annettukaan. Ollaan tosiaan ottamassa aluksi käyttöön se neljä ateriaa per päivä. Aamulla tarjoiltiin puoli seiskan jälkeen tuttuja nappuloita sekoitettuna uusiin. Pissat poika ennätti tehdä paperille ennen aamiaista juuri samaan aikaan kun puolisko oli menossa avaamaan terassin ovea, heh. Rymy osaa hienosti istua saadakseen ruokakupin naamansa eteen, mutta istumista edeltää pieni "etkös jo anna sitä ruokaa, häh?" vinkuminen. Tähän asti ollaan lähinnä palkittu hyvistä jutuista, hienosta istumisesta yms, eikä olla ihan vielä liitetty käskysanoja mukaan. Jos vaikka illalla katsotaan miten TÄNNE sana on hallussa :D
Kello on nyt, hmm, 10.33 (hei, kohta on pienimuotoisen snackin aika!) ja tiivistettynä, ollaan jo saatu ulos aikaan 1.5 pissaa ja yhdet kakat :D Ei ollenkaan paha saavutus; ruuan jälkeen Rymy kieppui siihen malliin terassin oven edessä, että miesotus fiksuna olentona antoi sen mennä ulos - pidetään siis ovea auki sen aikaa kun lapsi temmeltää ja saa tulla itse sisälle kun vilu iskee. Ei viitsitä pitää tossa pihalla villapaitaa, ettei jää pensaaseen kiinni, joten paita otetaan käyttöön aina kun harjoitellaan remmilenkkeilyä (joita on tarkoitus alkaa heti harjoittamaan muutama sata metriä kerrallaan, että tulee hihna ja panta arkiseksi osaksi). Rymy innostui riekkumaan pihalla ja energiat ulos purettuaan, suuntasi matkansa takaisin sisään ja petiin nukkumaan :D
YÖ
Eka yö meni paremmin kuin osasin kuvitella, itse asiassa. Siinä vaiheessa kun oltiin menossa nukkumaan, Rymy loikoili olkkarissa toisessa pedissään ja nukahti sinne. Ei sitten herätetty toista ollenkaan vaikka pitkään pähkäiltiin että pitäisikö - tultiin siihen tulokseen, ettei tehdä tästä mitään numeroa, vaan mentiin itse nukkumaan (oltiin jo tässä vaiheessa tutustutettu Rymy makkarin kakkossänkyynsä). Koska Annika oli jo "varoittanut" Rymyn herkkisluonteesta, siirsin sängyn kuitenkin niin lähelle sänkyä, että siitä ylettyisi sitten tarpeen vaatiessa silittelemään. Ei mennyt kuin puoli tuntia, jos sitäkään, kun olkkarista kuului ekat vinkaisut. Huudeltiin Rymyä paikalle ja yritti kovasti parkuen sänkyyn meidän kanssa, mutta taputeltiin sitten aina petiä. Siihen kun tuli ja pisti maate, jutskailin ja paijailin kunnes silmät meni pojalla kiinni ja jatkoin itsekin nukkumista. Sitten taas kun alkoi kuulua vinkumista ja käytiin napsimassa sormia, ohjasin takaisin petiin samalla rutiinilla. Välillä käytiin ulkona pyörähtämässä, ilman tuloksia - tulokset saatiin siis tosiaan olkkarin matolle eli ne jo kertaalleen mainitut kakat.
JA JOTAIN EPÄMÄÄRÄISTÄ...
Mitäs muuta? Tänään on tarkoitus aloittaa "turruttaminen" - eli koska Rymy tosiaan vaikuttaa suht herkältä, meinataan jo heti tänään kadota ulko-ovesta ihan vain pieneksi hetkeksi ja tehdä tätä tänään moneen otteeseen ihan vain näyttääksemme kaverille, että se on ihan OK jos poistutaan kun tullaan ihan-heti-kohta takaisin, "ei me sua, rakas, hylätä". Olisi kyllä NIIN ihanteellista jos Rymyllä olisi jo se kaveri kotona, mutta toisaalta, jostainhan meidän on se laumanrakennus aloitettava, enkä minä oikeasti halunnut mitään muuta koiraa kuin whippetin. Pitkään mietin chihuja ("kun iskälläkin on"), mutta niin ihania kuin ne osaavat halutessaan olla, niistä puuttuu se jokin jota minä kaipaan.
Rymy on muuten osoittaunut loistavaksi noutajaksi, toivottavasti tämä taito ei iän myötä katoa! Sammakkovinkua kun viskoo vähän matkan päähän, poika loikkii tappajan tavoin perään ja palauttaa kiltisti heittäjälle. Lelu annetaan suht nätisti ilman mitään murinaa yms ja sama jatkuu - en todellakaan olettanut vinttikoiran "tykkäävän" tästä leikistä O___O. Voihan se olla, että isompana tällainen leikki ei enää kiinnostakaan, mutta tällä hetkellä se on kyllä loistava tapa purkaa vähän tuota pienen viipottimen energiaa!
Ollaan todettu, että Rymy yrittää välillä kovastikin vinkua seuraa levolle mennessään ja jos istut lattialla (meillä ei ole vielä sohvaa, kun vasta muutettiin, möh) jätkä tunkee vaikka lelun kera syliin nukkumaan. Välillä annetaan tulla, välillä ollaan kylmästi pistetty takaisin lattialle tai noustu pois. Välillä olen mennyt silittämään toisen uneen, välillä olen kuin en kuulisi enkä näkisi, koska en todellakaan halua, että pienestä tulee liian ns. läheisriippuvainen tai että oppii vinkumisen "johtavan" aina johonkin kivaan. Mikä sitten olisi oikea metodi, en tiedä, mutta eiköhän asia selviä kun nettiä selaa vielä hetken lisää ja käyttää omaa päätään :)
Kaikki vinkit ja "korjausehdotukset" otetaan ilolla vastaan, vaikka loppupeleissä aiotaan tämän rakkauspakkauksen kanssa tehdä juuri niin miten meistä tuntuu oikealta -- ja hei, koska loppujen lopuksi ollaan näemmä pitkälti samaa mm. Victoria Stilwellin kanssa, ei me ihan metsään (kai?) voida tämän asian kanssa mennä??? Ei sillä, että kaikki "julkkiskuiskaajat" osaisivat asiansa -- meikäläisen ei tarvitse kuin ajatella Cesar Millania ja näen jo punaista (ihan sivutietona kerrottakoon, että kaikki miehen tyylissä ja puhetavassa jotenkin ärsyttää mua todella paljon, ja vaikka tyypillä joitain hyviä ajatuksia onkin ollut, suurimmaksi osaksi en ole OLLENKAAN samaa mieltä miehen tavoista - mielestäni koiran alistaminen ei kyllä opeta raukalle muuta kuin pelkoa...)
Mutta joo. Eiköhän tässä päde ihan samat säännöt kuin meikäläisellä joka päivä töissä: rakkaus ja rajat vie pitkälle, johdonmukaisuus ja kärsivällisyys joukkoon sekoitettuna vielä pidemmälle :)
JA JOTAIN EPÄMÄÄRÄISTÄ...
Mitäs muuta? Tänään on tarkoitus aloittaa "turruttaminen" - eli koska Rymy tosiaan vaikuttaa suht herkältä, meinataan jo heti tänään kadota ulko-ovesta ihan vain pieneksi hetkeksi ja tehdä tätä tänään moneen otteeseen ihan vain näyttääksemme kaverille, että se on ihan OK jos poistutaan kun tullaan ihan-heti-kohta takaisin, "ei me sua, rakas, hylätä". Olisi kyllä NIIN ihanteellista jos Rymyllä olisi jo se kaveri kotona, mutta toisaalta, jostainhan meidän on se laumanrakennus aloitettava, enkä minä oikeasti halunnut mitään muuta koiraa kuin whippetin. Pitkään mietin chihuja ("kun iskälläkin on"), mutta niin ihania kuin ne osaavat halutessaan olla, niistä puuttuu se jokin jota minä kaipaan.
Rymy on muuten osoittaunut loistavaksi noutajaksi, toivottavasti tämä taito ei iän myötä katoa! Sammakkovinkua kun viskoo vähän matkan päähän, poika loikkii tappajan tavoin perään ja palauttaa kiltisti heittäjälle. Lelu annetaan suht nätisti ilman mitään murinaa yms ja sama jatkuu - en todellakaan olettanut vinttikoiran "tykkäävän" tästä leikistä O___O. Voihan se olla, että isompana tällainen leikki ei enää kiinnostakaan, mutta tällä hetkellä se on kyllä loistava tapa purkaa vähän tuota pienen viipottimen energiaa!
Ollaan todettu, että Rymy yrittää välillä kovastikin vinkua seuraa levolle mennessään ja jos istut lattialla (meillä ei ole vielä sohvaa, kun vasta muutettiin, möh) jätkä tunkee vaikka lelun kera syliin nukkumaan. Välillä annetaan tulla, välillä ollaan kylmästi pistetty takaisin lattialle tai noustu pois. Välillä olen mennyt silittämään toisen uneen, välillä olen kuin en kuulisi enkä näkisi, koska en todellakaan halua, että pienestä tulee liian ns. läheisriippuvainen tai että oppii vinkumisen "johtavan" aina johonkin kivaan. Mikä sitten olisi oikea metodi, en tiedä, mutta eiköhän asia selviä kun nettiä selaa vielä hetken lisää ja käyttää omaa päätään :)
Kaikki vinkit ja "korjausehdotukset" otetaan ilolla vastaan, vaikka loppupeleissä aiotaan tämän rakkauspakkauksen kanssa tehdä juuri niin miten meistä tuntuu oikealta -- ja hei, koska loppujen lopuksi ollaan näemmä pitkälti samaa mm. Victoria Stilwellin kanssa, ei me ihan metsään (kai?) voida tämän asian kanssa mennä??? Ei sillä, että kaikki "julkkiskuiskaajat" osaisivat asiansa -- meikäläisen ei tarvitse kuin ajatella Cesar Millania ja näen jo punaista (ihan sivutietona kerrottakoon, että kaikki miehen tyylissä ja puhetavassa jotenkin ärsyttää mua todella paljon, ja vaikka tyypillä joitain hyviä ajatuksia onkin ollut, suurimmaksi osaksi en ole OLLENKAAN samaa mieltä miehen tavoista - mielestäni koiran alistaminen ei kyllä opeta raukalle muuta kuin pelkoa...)
Mutta joo. Eiköhän tässä päde ihan samat säännöt kuin meikäläisellä joka päivä töissä: rakkaus ja rajat vie pitkälle, johdonmukaisuus ja kärsivällisyys joukkoon sekoitettuna vielä pidemmälle :)
("MITÄ SÄ HEI TEET, MIKÄ TOI ON? MIKSET SÄÄ LEIKI MUN KAAAA?")
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti