Tärkein ensin, eli terkkuja sisaruksille! :)
Meillä on ollut suhteellisen haastavat pari päivää. Tässä about kolmisen päivää sitten todettiin, että siiluskan kolmea tassua olivat syystä tai toisesta auki, verta joka puolella kaappia. Itse menin tämän huomatessani pienoiseen paniikkiin, totta kai. En tiedä oliko Rymyllä iltahepulointi tuloillaan vai aistiko se ahdistukseni, koska kun sain tuhisevan Hugon kaapistaan ulos, Rymy ensinnäkin haukahteli, mitä se tekee todella vähän ja harvoin, ja yrittipä se kerran syöksyä Herra Ärtsyä kohtikin - sai kuitenkin nenäänsä piikeistä ja pinkoi karkuun. Häntä ainakin vispasi siihen malliin (niin silloin kuin eilenkin), että en tiedä olisiko poitsu vain yrittänyt kutsua kaveria innoissaan leikkiin? Niin tai näin, tulevina iltoina otamme asiaksemme keksiä Rymylle jotain superkivaa puuhaa sillä välin kun toinen on Hugon kanssa - ajatuksena on siis Hugon yhdistäminen johonkin "kivaan" sikälimikäli kyse oli pelosta ja ahdistuksesta, mitä en kyllä jotenkin usko... tänään Rymy nukkui läpi toimituksen, eikä havahtunut kertaakaan.
Meillä on ollut suhteellisen haastavat pari päivää. Tässä about kolmisen päivää sitten todettiin, että siiluskan kolmea tassua olivat syystä tai toisesta auki, verta joka puolella kaappia. Itse menin tämän huomatessani pienoiseen paniikkiin, totta kai. En tiedä oliko Rymyllä iltahepulointi tuloillaan vai aistiko se ahdistukseni, koska kun sain tuhisevan Hugon kaapistaan ulos, Rymy ensinnäkin haukahteli, mitä se tekee todella vähän ja harvoin, ja yrittipä se kerran syöksyä Herra Ärtsyä kohtikin - sai kuitenkin nenäänsä piikeistä ja pinkoi karkuun. Häntä ainakin vispasi siihen malliin (niin silloin kuin eilenkin), että en tiedä olisiko poitsu vain yrittänyt kutsua kaveria innoissaan leikkiin? Niin tai näin, tulevina iltoina otamme asiaksemme keksiä Rymylle jotain superkivaa puuhaa sillä välin kun toinen on Hugon kanssa - ajatuksena on siis Hugon yhdistäminen johonkin "kivaan" sikälimikäli kyse oli pelosta ja ahdistuksesta, mitä en kyllä jotenkin usko... tänään Rymy nukkui läpi toimituksen, eikä havahtunut kertaakaan.
Sitten se toinen juttu.
Muutaman päivän ajan Rymy on todellakin imuroinut suuhunsa KAIKEN mitä pihalta löytyy. Siis, ihan kaiken - nappulat ei sen sijaan kelpaa tai menevät todella hitaasti ja "nirppien", ellei niissä ole seassa jotain. Ollaankin mietitty josko pitäisi suosiolla joko siirtyä kolmeen ruokintaan tai sitten lisäillä sekaan vähän lihaa yms, jotta maistuisi. Mielestäni annokset eivät ole olleet liian suuria, mutta itse en olekaan about viisikiloinen pieni whippet, joten vähän vaikea arvioida. Laskin Rymyn painon ja metabolisen elopainon mukaan ravinnontarpeen ja sikälimikäli osasin laskea oikein, mikä ei todellakaan ole varmaa meikäläisen taidoilla, tulos oli about 150g kuivamuonaa päivässä (40g/annos) mikä tietenkin on juuri se samainen määrä, joka penturuokapussin kyljestäkin taitaa löytyä - kuulostaa vaan omaan korvaan niin perhanan pieneltä määrältä per vuorokausi ettei ole tosi (ja siis silti Rymy ei edes syö tuon vertaa jos on nappuloita tarjolla :/) Voihan tuo tietenkin johtua ihan vain siitäkin, että tottui ensikodissaan siihen, että ruokaa on koko ajan tarjolla ja totuttelussa vain kestää hetki, mene ja tiedä. Itse en kuitenkaan ole nappuloiden ystävä ja haluaisinkin jossain vaiheessa päästä niistä kokonaan eroon, mutta en missäään nimessä uskalla lähteä tällaista yrittämään kasvavan pennun kanssa ilman faktatietoja ja kunnon laskelmia. Ei tässä mikään kiire ole, onhan meillä aikaa tutustua noihin erilaisiin ruokintamuotoihin, mutta mielelläni tarjoaisin lisinä jo nyt lihaa ynnä muuta, että vatsa tottuu erilaisiin muoniin :) Anyways, voisi tosiaan kokeilla puuroa, kasvissosetta ja raakaa lihaa esim. päiväruokana tai lisukkeina (ja kyllä olen tietoinen siitä, ettei kaikkia pöperöitä kannata tarjota yhdellä kertaa jne).
Ja vielä! Rymy on myös ollut entistä seurankipeämpi pari päivää ja erittäin kova kerjäämään huomiota/ruokaa varsinkin jos istutaan ruokapöydässä (tänään vaikutti kyllä jo illalla paremmalta, pysyi kauempana... alkaa vissiin ymmärtämään ettei saa tahtoaan läpi tässä asiassa?). Poitsu on myös kehittänyt oivan metodin, jolla saa meikäläisen perseen ylös penkistä, eli menee vinkumaan terassin ovelle ikään kuin olisi pissahätä ja kun sitten nouse ylös, toinen tuijottaa mua lattialta häntä vispaten ihan niinkuin kysyen jokojokojoko leikitään? Ollaan nyt pyritty siihen, että sylissä saa olla niin kauan kuin leikitään, mutta nukkumaan mennään omaan petiin ja vinkumista/ulinaa ei koskaan palkita, ainoastaan hiljaisuus - paitsi jos kyse on terassin ovesta, koska jos emme reagoi ulinaan, kastuu lattia mm. öisin. En tiedä johtuisiko tämä seurankipeys siitä, että torstai oli ensimmäinen päivä kun aamupäivän vietti poitsun kanssa Puolisko enkä minä, ja sen jälkeen joutuikin olemaan about puolisen tuntia yksinään ennen kuin minä pääsin kotiin töistä. TOSIN, kun tulin kotiin, Rymy ei noteerannut sitä mitenkään, katsoi vaan pedistään, äännähti ja känsi kylkeään että se siitä jälleennäkemisen ilosta XD Saatin selkeästi sylikoira vahtikoiran sijaan...
Eli luulisin kasvattajan osuneen ihan nappiin kun epäili Rymyn tulevan enemmän seurankipeään isäänsä. Tosin eroahdistuksesta en tiedä, koska yleensä kun ollaan tultu kotiin Rymy on ollut nukkumassa (emme huomioi vauvaa ennen lähtöämme sen suuremmin, mutta ennen lähtöä sanotaan että "Rymy odottaa", sama juttu jos menen esim. suihkuun tai vessaan, jonne en ota koiruutta mukaan) ja ensimmäinen poikkeus nähtiinkin tänään; Puolisko haki meikäläisen töistä eikä ollut ottanut sitä kuuluisaa "psyykkistä etäisyyttä" poitsusta tarpeeksi aikaisin (sai kyllä kuulla asiasta, mur. Minä vielä lähetin "ala valmistautua!" tekstiviestin HYVISSÄ ajoin, mutta HUOH, miehet). Rymy pyöri siis jaloissa kun tultiin, hyppelispomppelis! Rauhottui kyllä suhteellisen nopeasti ja sai sitten kehut ja rapsutukset kun kaikki tassut (plus takamus, itse asiassa!) koskettivat maata.
Meillä on tosiaan aina illalla "iltahepuli" -- päivällä Rymyn leikkii ihan eri tavalla, jotenkin rauhallisemmin, mutta jossain vaiheessa iltaa alkaa leikkiminen käymään enemmänkin näykkimiseksi ja riekkumiseksi, ihan niinkuin se patoutunut energia pitäisi päästä purkamaan. Tämä voi kyllä osittain johtua siitä, että kelit ovat välillä olleet niin kylmät ja sateiset, että pieni wipukka ei ole viihtynyt "kauaa" edes metikössä kun iskee jo koti-ikävä. Takapihalla temuaminen ei myöskään ole, samaisesta syystä varmaankin, kauheasti kiinnostanut. muutamana päivänä --- lisäksi torstaina naapuruston koirat olivat kaikki tuleet vissiin hulluiksi; haukkuivat lakkaamatta, eikä Rymy edes uskaltanut olla yksinään pihalla O___o Säikähti jo tässä yksi päivä naapurissa asuvaa isoa hurttaa, joka haukahti omistajalleen kaueampana joten tuo kaikuva hämyhaukku ei todellakaan auttanut :(
Eilen koettiin myös pienimuotoisia kauhunhetkiä kun Rymy oli tunkenut itsensä sängyn alle kun olin suihkussa! Eihän siinä muuten mitään, mutta en todellakaan kuvitellut sen edes MAHTUVAN sinne. Sain lopulta nostettua sänkyä sen verran, että pystyin kiskomaan otuksen pois, vaikka helppoa se ei ollut kun sänky painaa ihan hemmetisti. En tajua miksei Rymy itse mahtunut ryömimään pois, vai eikö vain tajunnut... uikutti vain avuttomana KESKIKOHDASSA -- eli piti ihan puruluiden avulla houkutella otus sängynjalan viereen, että sain otteen, argh.
Näitä pieniä juttuja lukuunottamatta, meillä menee jokseenkin loistavasti. Suuremmilta pissavahingoilta ollaan vältytty, ainakin silloin, kun koko lauma on koossa ja muistaa seurata nuorimmaisen puuhia ja ymmärtävät ulospyynnöt. Miesotus oli kai unohtanut kauppareissunsa ajaksi käytävän maton lattialle ja siihen oli poitsu käynyt lirauttamassa - tämä matto on muutenkin suuressa suosiossa, ihan lepopaikkanakin käytössä. Lisäksi juuri eilen keskeytin pikkupäikkäreiden jälkeisen lorauttelun ja "viskasin" Rymyn pihalle jatkamaan asiaansa :) Yöllisiltä kakkavahingoilta ollaan myös vältytty ja pissat on YLEENSÄ pissitty paperille (ja joskus vähän ohi, mutta uskoisin etutassujen olleen paperin päällä ^^;) - toivonmukaan samoilla linjoilla jatketaan!
Kaikessa hulluudessaan tuo on kyllä niin loistava rakkauspakkaus, etten enää osaa kuvitella elämää ilman. Aina en kyllä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa :D
Onhan se muuten ihan normaalia, että toinen ääntelee ja liikehtii unissaan ihan hirveästi?! Yksi yö herättiin aivan hirveään meteliin ja kuviteltiin heti, että Rymy yrittää taas sänkyyn tai vaatii pissalle... eikä mitä, poitsu nukkui!! En tiedä mitä painajaisunta tai kissanjahtaamista siellä harrastettiin, mutta soundtrack oli varsin mahtipontinen! Rymyn peti on tietokoneeni lähettyvillä ja usein pysähdyn seuraamaan kuinka jalat vispaa ja suu liikehtii tai sitten ilmoille pääsee toinen toistaan kummallisempia "urahduksia" ja äännähdyksiä. Kiinnostaisi kyllä tietää minkälaisia unia nämä karvakuonot oikein näkevät?!
Eli luulisin kasvattajan osuneen ihan nappiin kun epäili Rymyn tulevan enemmän seurankipeään isäänsä. Tosin eroahdistuksesta en tiedä, koska yleensä kun ollaan tultu kotiin Rymy on ollut nukkumassa (emme huomioi vauvaa ennen lähtöämme sen suuremmin, mutta ennen lähtöä sanotaan että "Rymy odottaa", sama juttu jos menen esim. suihkuun tai vessaan, jonne en ota koiruutta mukaan) ja ensimmäinen poikkeus nähtiinkin tänään; Puolisko haki meikäläisen töistä eikä ollut ottanut sitä kuuluisaa "psyykkistä etäisyyttä" poitsusta tarpeeksi aikaisin (sai kyllä kuulla asiasta, mur. Minä vielä lähetin "ala valmistautua!" tekstiviestin HYVISSÄ ajoin, mutta HUOH, miehet). Rymy pyöri siis jaloissa kun tultiin, hyppelispomppelis! Rauhottui kyllä suhteellisen nopeasti ja sai sitten kehut ja rapsutukset kun kaikki tassut (plus takamus, itse asiassa!) koskettivat maata.
Meillä on tosiaan aina illalla "iltahepuli" -- päivällä Rymyn leikkii ihan eri tavalla, jotenkin rauhallisemmin, mutta jossain vaiheessa iltaa alkaa leikkiminen käymään enemmänkin näykkimiseksi ja riekkumiseksi, ihan niinkuin se patoutunut energia pitäisi päästä purkamaan. Tämä voi kyllä osittain johtua siitä, että kelit ovat välillä olleet niin kylmät ja sateiset, että pieni wipukka ei ole viihtynyt "kauaa" edes metikössä kun iskee jo koti-ikävä. Takapihalla temuaminen ei myöskään ole, samaisesta syystä varmaankin, kauheasti kiinnostanut. muutamana päivänä --- lisäksi torstaina naapuruston koirat olivat kaikki tuleet vissiin hulluiksi; haukkuivat lakkaamatta, eikä Rymy edes uskaltanut olla yksinään pihalla O___o Säikähti jo tässä yksi päivä naapurissa asuvaa isoa hurttaa, joka haukahti omistajalleen kaueampana joten tuo kaikuva hämyhaukku ei todellakaan auttanut :(
Eilen koettiin myös pienimuotoisia kauhunhetkiä kun Rymy oli tunkenut itsensä sängyn alle kun olin suihkussa! Eihän siinä muuten mitään, mutta en todellakaan kuvitellut sen edes MAHTUVAN sinne. Sain lopulta nostettua sänkyä sen verran, että pystyin kiskomaan otuksen pois, vaikka helppoa se ei ollut kun sänky painaa ihan hemmetisti. En tajua miksei Rymy itse mahtunut ryömimään pois, vai eikö vain tajunnut... uikutti vain avuttomana KESKIKOHDASSA -- eli piti ihan puruluiden avulla houkutella otus sängynjalan viereen, että sain otteen, argh.
Näitä pieniä juttuja lukuunottamatta, meillä menee jokseenkin loistavasti. Suuremmilta pissavahingoilta ollaan vältytty, ainakin silloin, kun koko lauma on koossa ja muistaa seurata nuorimmaisen puuhia ja ymmärtävät ulospyynnöt. Miesotus oli kai unohtanut kauppareissunsa ajaksi käytävän maton lattialle ja siihen oli poitsu käynyt lirauttamassa - tämä matto on muutenkin suuressa suosiossa, ihan lepopaikkanakin käytössä. Lisäksi juuri eilen keskeytin pikkupäikkäreiden jälkeisen lorauttelun ja "viskasin" Rymyn pihalle jatkamaan asiaansa :) Yöllisiltä kakkavahingoilta ollaan myös vältytty ja pissat on YLEENSÄ pissitty paperille (ja joskus vähän ohi, mutta uskoisin etutassujen olleen paperin päällä ^^;) - toivonmukaan samoilla linjoilla jatketaan!
Kaikessa hulluudessaan tuo on kyllä niin loistava rakkauspakkaus, etten enää osaa kuvitella elämää ilman. Aina en kyllä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa :D
Onhan se muuten ihan normaalia, että toinen ääntelee ja liikehtii unissaan ihan hirveästi?! Yksi yö herättiin aivan hirveään meteliin ja kuviteltiin heti, että Rymy yrittää taas sänkyyn tai vaatii pissalle... eikä mitä, poitsu nukkui!! En tiedä mitä painajaisunta tai kissanjahtaamista siellä harrastettiin, mutta soundtrack oli varsin mahtipontinen! Rymyn peti on tietokoneeni lähettyvillä ja usein pysähdyn seuraamaan kuinka jalat vispaa ja suu liikehtii tai sitten ilmoille pääsee toinen toistaan kummallisempia "urahduksia" ja äännähdyksiä. Kiinnostaisi kyllä tietää minkälaisia unia nämä karvakuonot oikein näkevät?!
Olen mielenkiinnolla seurannut Rymyn elämää kanssanne. Meillä on kaksi whippetpoikaa, ja muistan hyvin vielä pentuvaiheen. Ihan samanlaisia juttuja oli meilläkin silloin. Koirat "puhuu" unissaan paljonkin, ja jalat vispaa ja sätkii. Meidän eka pentu ei kanssa tykännyt ihmeemmin nappuloista, ja rupesinkin antamaan yhdellä aterialla pehmeetä ruokaa, jauhelihaa, raejuustoa ym.
VastaaPoistaHyvää syksynjatkoa teidän laumalle!
terkuin Riitta
Voi kiitos, kiva kuulla, että en sentään harrasta täällä "turhaa" yksinpuhelua! :D Hyvä myöskin tietää meidän rakkauspakkauksen villien unien olevan ihan normaalia, itse kun olen hetkittäin miettinyt asiaa päätä raaputtaen. Tuossa se nytkin makoilee pedissään miehisiä ääniä päästellen, hih.
VastaaPoistaMeidän olisi tänään tarkoitus kanssa korvata yksi nappulainen ateria jollain ihan muulla, kuten raa'alla lihalla ja pienellä määrällä kasvissosetta ihan vain nähdäksemme miten ne maistuu ja mitä vatsa sanoo.
Olen lastenhoitaja enkä ole ikinä ennen ymmärtänyt miksi vanhempia tuntuu kiinnostavan lastensa kakkapuuhat niin hirmuisesti mutta jo vain, nyt ymmärrän. Tänään sisko vietti hetken Rymyn kanssa ja me sitten käytiin sillä välin kaupassa kun saumaa oli... mutta ennen lähtöä oli pakko tarkistaa minkälaisen pötkylän sisko oli pihalta kerännyt. "Oliko pehmeää, haisiko, minkä väristä?" XD
"Mielenkiinnolla" jään odottamaan illan kakkoja, eiköhän niitä seuraamalla löydy meillekin se oikea ruokavalio ;D
Erittäin loistavaa syksynjatkoa sinnekin ja suuri kiitos kommentista! :)
Kuulostaapa tutulta... :D Vili taitaa olla aikalailla veljensä kaltainen. Meillä oli kanssa aluksi vaikeuksia nappulan uppoamisessa, kun meillä ei toimi sellainen et ruokaa olisi koko ajan saatavilla. Muut saavat ruokaa 2kertaa päivässä ja Vili tällä hetkellä 3kertaa. Kokeilin turvotettuna ja turvottamattomana eikä tuntunut kummallakaan uppoavan tarpeeksi. Noh, pidettiin kuppia noin 20min lattialla ja söi mitä söi ja sitten pois. Jossain vaiheessa rupesi kaikki menemään ja nyt eilen laitoin iltaruokaan enemmän ettei toiselle tule jo klo6 nälkä. :D
VastaaPoistaPietun kanssa tuli mitattua tarkkaan ruoka ja vielä vesi, kun turvotin. Mutta nyt vuosien varrella mittaan vain ruoan ja jos tuntuu siltä niin hujautan sekaan vettä tai jotain muuta ruokien tähteitä. Ei nuo oo siitä menny rikki eikä pahemmin lihoneetkaan, vaikka ruokaa eivät ihan grammalleen saa oikein. Aika usein meillä on jotain tähteitä (muutama makaroni, kastikkeen tai puuron jämät, leivän kannikat...) ruoan mukana. Ja kun lapset ovat niin silloin ainakin lapset jättävät koirilekin etteivät jää ilman. :D
Voin vastata tuohon unissa ääntelyyn... SE ON NORMAALIA! :D Pietu oikein "rankan" päivän jälkeen (kuten Peppikin) uneksii vinkuen, tuhisten, kuorsaten, huulet vispaten, jalat "juosten" ja jopa haukahdellen. :) Joskus tullu keskellä yötäkin herättyä siihen, että toinen haukahtaa kerran, koira vaan ei siihen herää. :D Saapi siis toiselle naureskella ihan rauhassa ja kuunnella mitä kivaa äännähdyksiä tällä kertaa tulee!
Terveisin Anne
:D Meillä turvotetut ei tunnu uppoavan ollenkaan, joten yleensä heitän sitten päälle vähän vettä ja hieman piimää ja tarjoan heti. Ensin litkitään nesteet, sitten vasta kosketaan muihin. Meinaa olla vähän nirso ja sit Rymy ei yksinkertaisesti kai syö jos ei ole nälkä -- tosin, ottaen huomioon minkä määrän se vetää multaa pihalla, ei mikään ihme ettei ole koskaan nälkä, mur! Mä kans oon aika varma, että jätetään se yks ruokailu väliin -- eilen meillä oli kans vaan kolme ruokailukertaa, johtuen siitä, että poitsu tosiaan nakersi eilen rustoluuta koko illan niin iltapalaksi tarjotut kuivat nappulat eivät sitten enää maistunut ja olivat kupissa vielä aamulla.
VastaaPoistaMä kanssa välillä annan leivän palasen tai mitä nyt sattuu kaapista löytymään ja ollaan maisteltu pienissä osissa vähän kaikkea --- mm. appelsiinin tuoksu oli vissiin niin houkutteleva, että vinkuminen muuttui ihan ulinaksi ja kun se loppui (kyllä siinä kesti!!), annoin sitten pienen palan nuoleskeltavaksi :D Upposi sekin.
Joo! Täällä kanssa nähty kaikkia noista, suurinpiirtein. Uskomatonta miten sikeästi pentu itse nukkuu kun mä en millään saa unta sen älämölön takia :D Hauskinta on kun se nukkuu sylissä ja jalat kuopii ja koira sätkii, pistää naurattamaan ihan todella. Kutittaa kaiken lisäks, mwuahah!