Eka metsälenkki!

Ou jee! Me käytiin tänään ekalla viiden minuutin remmi + metsälenkillä! Tehtiin eilen pieni läpimurto illalla Rymyn kanssa kahdestaan; sain namujen voimalla pojan ulos etuovesta HIHNASSA. Käveltiin ihan hetki tossa meidän oven edessä ja palattiin takaisin sisään. Myöhemmin illalla harjoiteltiin (taas) hetki takapihalla hihnan kanssa - panta on vissiin Rymyn mielestä jotenkin extratyhmä kun se pistää itkemään ja vinkumaan, mutta ollaan ahkeraan laitettu sitä kaulaan ja taas pois, mikä on nähtävästi tuottanut tulosta.

Tänään sitten ajateltiin Puoliskon kanssa josko mentäisiin tohon etupihalle; lähinnä halusin nähdä uskaltaako poitsu hypätä tuon yhden rapun alas (ylös kyllä tulee varovasti - porrastasanteella on siis ritilä) mut alasmenoa on arastellut enemmän kun siinä on rappuralli (jota me siirrettiin sivumpaan kun tajuttiin, että sehän siinä pelotti). Tälläkin kertaa alastulo oli liian jännä rappurallin siirrosta huolimatta, joten jouduttiin avittamaan alas.

Ei me edes tajuttu ottaa kameraa mukaan, kun olin ihan varma, että perse jumittaa taas maassa. Rymyn veikan omistaja facessa mainitsi heidän hauskasta "sylitekniikasta" ja me sovellettiin samaa eli iso kiitos vinkistä!  En tajua miksen itse ajatellut samaa, pöh. Heti kun saatiin poitsu portaasta alas, Puolisko namien ja sylin voimalla houkutteli toista eteenpäin ja Rymyhän innostui! Mentiin sitten viereiseen metsään (polku lähtee siis meidän etupihalta) ja taas samalla tekniikalla eteenpäin kunnes lopulta vieraat hajut pistivät jalat liikkumaan.

Arvottiin siinä sitten hetki, että uskalletaanko päästä vapaaksi. Oltiin melkein vielä pihapiirissä, eli periaatteessa "kielletyllä" alueella mitä lakiin tulee, mutta päätettiin kuitenkin ottaa triplariski perustein, että

• Rymy tunnistaa selkeästi jo nimensä ja tulee kutsusta, varsinkin sylin/namin ollessa tarjolla. Ei olla vielä opetettu täsmäkomentoa TÄNNE oikeastaan ollenkaan, vaan lähinnä käytetään siis nimeä sekä innostunutta "tule tule" kutsua - TÄNNE otetaan käyttöön myös, mutta kuten sanottu, haluan siitä täsmäkomennon sinnepäin-komennon sijaan. Lenkilläkin voidaan sitten huudella "tule tule" komentoa jos toinen jää jotain haistelemaan.
• Mietittiin myös, että tuskin kukaan ihan hirveitä raivareita saa jos tollainen pieni pentu näköpiiriin pölähtää ja jos saa, sitten pyydellään kauheasti anteeksi! Pointti oli siis siinä, että eipä se vielä uskalla isompia koiria mennä lähellekään tosta noin, vaan kipittää ensin meikäläisen viekkuun ja yrittää syliin.
• Pakko se harjoittelu on jo aloittaa, goddamnit! Mieluusti ennen hirveitä pakkasasteita ja lunta, koska en varmaan uskalla päästää Rymyä metikössä vaatteiden kera juoksemaan, ettei vaan satu mitään. Nytkin otettiin panta ja kaikki pois ja pieni häntä vipatti eestaas <3.

Mulla itselläni sydän löi varmaan tuhatta ja sataa kun käveltiin Miesotuksen kanssa eteenpäin ja jätettiin Rymy haistelemaan kantoja ja oksia. Vielä ei uskallettu mennä niin kauas, että olisi Rymy kadottanut meidät näköpiiristä, mutta mentiin kyllä sen verran reippaasti  eteenpäin odottelun sijaan, että kun huudettiin nimeä, tajusi heti että OUHNOUH, nehän on jo noin kaukana ja pinkoi luokse. Oli jotenkin aivan IHANA näky kun viipotin pisti menemään polkua pitkin kuin mikäkin agility-koira, vaiks meikäläistä se meno tietenkin pelotti ihan hirveästi. Oksat ja puut ja karhut ja käärmeet ja lumimiehet, blaaaaah! Varsinkin kun on seurannut HILLAN blogia (tämän blogin takia päädyin italianvinttiksen sijaan whippetiin) ja Hilla tosiaan otti aika rankasti yhteen puun kanssa, näen jatkuvasti pelkästään vaaroja ympärillä (kai se johtuu vähän työstänikin, lasten kanssa kun on koko ajan pakko mittailla mahdollisia vaaratilanteita).Voi olla, että käydään vielä myöhemmin yhtä minillä remmilenkillä ja toivottavasti silloin kameran kanssa!

Olen siis superonnellinen monestakin eri syystä. Ensinnäkin meillä on sisäsiisti koira päivisin (pyytää aina ulos), mutta öisin poitsu ei joko herätä tai me emme vaan herää - pissat ilmestyvät useimmiten paperille ja kakka on muutamaan otteeseen löytynyt maton nurkalta :P Rymy ei enää edes tahdo päivisin pissan jälkeen namia jos yrität tarjota, vaikka muuten on kyllä aina kerjäämässä jos keittiössä ollaan :O -- vaadin aina istumista ennen kuin annan kupin naaman eteen ja meidän koira on sen verran fiksu, että kun me jotain keittiössä tehdään, viipotin tulee automaattisesti vesikuppinsa viereen istumaan ja odottamaan. Anyway, voi olla, että matto lähtee tästä edes öisin takavarikkoon.

Ollaan välillä heitelty läppää tästä meidän vahtikoirasta -- ovikello kun soi, Rymyä ei voisi vähempää kiinnostaa! Johtuuko sitten pennun väsymyksestä vai mistälie, mutta ikinä ennen en ole tällaiseen tapaukseen törmännyt. Itse olen kiitollinen siitä, ettei pieni ole heti jaloissa riekkumassa. Siskoni tuli eilen, taas, käymään ja tämä olikin ehkä ainut kerta kun olen nähnyt Rymyn menevän jotakuta vastaan (meidät ottaa myös todella rauhallisesti vastaan jos mennään hetkeksi pihalle, kun tullaan sisään, poitsu tulee viereen istuskelemaan ja katsomaan mitä puuhataan, ei mitään hyppimistä tai muuta).

Syli sen sijaan kiinnostaa kovastikin, johon olinkin varautunut; kasvattaja kertoi heti kättelyssä, että Rymyn isällä on taipumusta eroahdistukseen ja tykkää kovasti sylitellä ja näen paljon samaa Rymyssä. Kun tosiaan kerroin mummilleni Rymystä, hänen ensimmäiset sanansa olivat: "Ai siis vinttikoira? Eihän ne tykkää ihmisistä, kauhean vaikeita kouluttaa! Vai oliks ne niitä laihoja?" Yleisesti ottaen mummi on mulle todella tärkeä ja rakas, hyvin läheinen, mutta tässä vaiheessa meinasi kyllä hieman ärsyttää. Selitin sitten kuinka vinttikoiriakin on lähemmäs kolmeatoista eri rotua, eli jos mummi on törmännyt yhteen "vaikeaan" tapaukseen, se ei suinkaan tarkoita, että meitä odottaa sama - "Koirat ovat, mummi, nekin yksilöitä!"

Toivottavasti päästään lähiaikoina Nummelaan kylään, jotta voidaan näyttää mummille meidän ihmisiä vihaava koira. Tämä pieni ei oikeasti tekisi mitään muuta kuin tappaisi leluja, söisi ja nukkuisi sylissä jos ei oltaisi niin hirveän ilkeitä, että kiellettäisiin tämä hauskuus aina silloin tällöin. Olen huomannut, että jos lattialla on useampi syli tarjolla, Rymy etsii automaattisesti minut, mutta jos olen jossain muualla, kelpaa se toistenkin syli. En missään nimessä halua Rymystä liian läheisriippuvaista, joten kaipaan hirveästi vinkkiä sen suhteen miten tulisi toimia - pitäisikö se sylissäolo sallia vai pitäisikö tehdä niinkuin me olemme tehneet, eli jätämme välillä huomioimatta, varsinkin jos vinkuu "vinkumisen ilosta". Joskus otan hetkeksi syliin ja sitten käsken siirtymään muualle, tai pistän/johdatan petiinsä makoilemaan.

Ollaan ehditty muuten treffailemaan jo muita koiria! Harmi etten tästäkään tapauksesta tajunnut ottaa kuvia, argh! Tuttavani tuli tosiaan oman koiransa kanssa tähän meidän pihalle hetkeksi; pidettiin tapaaminen lyhyenä, kun Ennikin oli vielä suhteellisen pentu. Enni taisi muistaakseni olla sekarotuinen, pitääpä ensi kerralla kysyä tarkempaa tietoa. Todella leikkisä otus oli, ehkä vähän liian raju meidän poitsulle, mutta nopsaanhan tuo vauva kasvaa :) Hauskinta koko jutussa oli ehkä se, että olin olettanut Rymyn pelkäävän isompaansa, mutta homma menikin toisinpäin. Ensin Rymy yritti välillä syliin (en ottanut) ja kävi luonani tarkastuskäynnillä, mutta sen jälkeen yritti taas lähemmäs kaveria. Enni sen sijaan ei oikein tiennyt olisiko juossut karkuun vai intaantunut leikkimään :D Loppujen lopuksi pistivät painiksi ja kun alkoi meno mennä liian riehakkaaksi, pistetiin pillit pussiin ja sovittiin, että nähdään taas joku toinen kerta :)

Myös lähipiirin ihmiset ovat käyneet lyhyillä vierailuilla, nuorempaa siskoani lukuunottamatta, joka on viihtynyt pidempiä pätkiä kerrallaan. Rymy on kovin tykästynyt meidän Laamanaamaan (sisko) ja viimeksi jopa vinkui perään kun tämä lähti. En tiedä onko ottanut Laaman jo ikään kuin lauman "jäseneksi", mutta Rymyllä on jokatapauksessa kova tarve kävellä siskoni ylitse, kirjaimellisesti, ihan niinkuin yrittäisi näyttää tälle kuka on nokkimisasteikolla ylimpänä :P

Öistä sen verran, että noita pissa/kakkavahinkoja lukuunottamatta yöt ovat menneet tosi hyvin! Unille lähdetään ilman vinkumista ("nyt Rymy nukutaan, hyvää yötä!") ja aamuyöllä usein herättää jo viiden jälkeen, mutta me paimennetaan takaisin petiin. Tässä vaiheessa pissavahinko on tosiaan yleensä jo käynyt, muutaman kerran ollaan yöllä onnistuttu käymään pissalla. Olen vakuuttunut, että kyllä me se vielä handlataan :)

Tällaista tänään!