Raakaruokinta, barffaus, kotiruoka, nappulat, sekaruoka, surffaus...

Hauvaa ei talouteen ole vieläkään ilmestynyt (enää vähän yli viikko, iiiiiks!), mutta ruokinta-kriisi sen kuin vahvistuu. Edellisessä postauksessahan mainitsin, että mitä ruokintaan tulee, jotkut vannovat nappuloiden nimeen, toiset kotipöperöiden ja kolmannet kumartavat raakaruualle, eli yritä nyt sitten itse aloittelijana ottaa selkoa ns. parhaasta ruokavaliosta, möh. Tiedän kyllä, että se oma ruokavalio tulee löytymään ainoastaan kokeilemalla, mutta kuulun juuri tähän kastiin, joka kokee jonkunlaisen raakavedoksen rauhoittavana. Toisin sanoen, ihan sama mille linjalle loppujen lopuksi lähdetään tai miksi se muokkaantuu, mutta kun vaan olisi se joku linja jonka kanssa aloittaa!

Itseäni kiinnostaisi kovasti BARFFAUS, mutta olen melko varma, että meidän aikatauluilla sen  jatkuva takaaminen ei ehkä olisi mitenkään helppoa (tällä tarkoitan siis sitä, että työmme "laadun" takia, esim. aika useat Vauhti-Raksun pysäkkikierrokset tod näk jäisivät väliin, kun minunkaan ei ole mahdollista lähteä töistä ihan vaan "hetkeksi" ja olen vielä autotonkin, niin sanotusti). Silti, olen innolla lueskellet Zayora's -sivustoa, jossa on todella hyvin tietoa aiheesta. Myös tuulenkoira.netissä olevaa topicia aiheeseen liittyen on tullut selattua läpi vähintään intohimoisesti! Mm. eilen illalla meinasin unohtaa siilin ruokinnan kokonaan, kun kahlasin tuota keskustelua läpi. Noloa, tiedän.

Olen aika varma, että me emme lähde sille linjalle, että nappuloita on koko ajan tarjolla, sillä olen lukenut sen vaikutuksesta koiran ruuansulatukseen; käyttöön otetaan siis ruoka-ajat, ainakin niistä lähdetään liikkeelle. Aloitamme tod näk pentunappuloilla -- tosin siitäkin on hirveä vääntö! Jotkut sanovat, että penturuuat on pelkkää mainontaa, ihan sama vaikka söisi heti aikuisruokaa ja toiset on sitten taas toista mieltä. Eli joo, aloitamme pentunappuloilla ja kotiruualla (käytän sanaa kotiruoka, koska tulemme tod näk useammin kypsentämään lihat kuin tarjoamaan raakana). 

Tähän väliin pakko vielä mainita, että rustoluut kiinnostaisi kyllä kovasti eli jos ei muuta, niin ainakin niitä voisi yrittää joskus tilata jos sopiva sauma löytyy tai sitten täytyy vaan lähteä etsimään Jyväskylästä, josko siellä olisi barffaukseen erikoistunutta liikettä missään...

Takaisin aiheeseen: Hugoa pyrimme ruokkimaan suhteellisen luonnonmukaisesti, eli piikkipallon ruokavalio muodostuu pääosin ötököistä (olen saanut kaikkien jenkki-foorumeiden vihat niskoilleni kun kehtaan antaa siilille jotain muuta kuin kissannappulaa - olen minä kyllä muutaman onnistunut käännyttämäänkin - voittaja!), mutta jauhelihat ja kanat olen siis aina kypsentänyt, ja pakastekasvit keittänyt  (siilin vatsa ei sulata rehuja kovin hyvin, tästäkin syystä keitän ne) - yleensä Hugo saa kasviksia ja hedelmiä vain silloin, kun mekin niitä syömme, toisin sanoen. Vaikka siis periaatteessa haluaisin tarjota myös Rymylle mahdollisimman luonnonmukaisen ruokavalion, fakta on kuitenkin se, että onhan ne koiratkin vuosia luonnossa eläneet ihmisten tähteillä yms enkä ehkä itse lähtisi enää pistämään sutta ja koiraa täysin samaan laatikkoon. Jalostus on kuitenkin tehnyt jo tehtävänsä...

Toiseksi. Useat tuntuvat suosivan ainoastaan yhtä nappulaa. Tämä häiritsee itseäni jostakin syystä. Voisin kuvitella, että koiran, joka elää koko elämänsä samaa nappulaa syöden, vatsa ei kestä mitään uutta ja ihmeellistä. Eihän ihminenkän syö joka päivä samaa ruokaa, mutta ei se automaattisesti tarkoita ripulia. Kai se nyt riippuu vähän sitä ruuan laadustakin. Itse ainakin haluan, että Rymylle tarjotaan mahdollisimman monia eri nappuloita ja ruokia, sikälimikäli ne vain herralle maistuvat ja vatsalle sopivat, juuri siksi, että elimistö tottuu siihen ettei aamusta iltaan ja vuodesta toiseen syödä täsmälleen samaa "kliinisesti" puhdasta pöperöä. Tästä syystä tilasin nettikaupasta Orijenia (koiranruokaa Rymylle, kissanruokaa Hugolle - tähän asti Hugo on syönyt RC:tä, koska se on suurin piirtein ainut siileille "sopiva" nappula jota eläinkaupoista olen löytänyt, mutta eihän sekään mitään ihan parasta laadullisesti ole)  ja varmaan lähimarketista haetaan jotain myös. Tätä asiaa, raakaruokintaa ja lihoja lähinnä, kun eilen ääneen pohdiskelin, puolisko tuumasi äkkiseltään: "siis mitä, se koirahan syö paremmin kuin me!" (Nauratti, koska joku tuulenkoirissa taisi sanoa täsmälleen samaa! :D)

Tässä vaiheessa pysähdyin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että koska me vastaamme lemmikkien ruokinnasta, on meidän yritettävä tarjota parasta laatuaan, mutta eihän sen nyt ehkä ihan niinkään kuulu mennä, että koiranruokinnasta tehdään jotain rakettitiedettä, kun itse kituutellaan tonnikalalla... Täytyy siis vähän rauhoittua ja olla stressaamatta. Ei varmasti tee hyvää minulle, eikä parisuhteelle ja vähiten Rymylle, jos meikäläisellä on koko ajan hirveä stressi ja huoli asiasta joten kai se on pakko luopua siitä "linjasta" ja mennä perstunteella surfaten. Siinä meille raakavedosta kerrakseen!