11 VIIKKOA, JEE!

Tänään ollaan syöty aamulla ja päivällä nappuloita, ensin piimän kera (taisi siinä ihan vähän olla raejuustoakin?), tokalla kertaa puolikkaan keitetyn kananmunan kanssa. Kolmas ruoka pitikin sitten sisällään raaka lihaa, kasvissosetta sekä riisiä ja ripauksen oliviiöljyä. Öljy lisättiin ruokavalioon kuivien polkuanturoiden takia. Tänään ruoka onkin mennyt alas paljon paremmin, ilman turhaa nirppimistä - mitä nyt välillä käydään pissatauolla tai kierretään pieni ympyrä kesken homman. Pistin Puoliskon punnitsemaan poitsun ja painoksi saatiin 4,7 kiloa, luulisin olevan ihan OK? :/

// Nothing major explained here. Just about our food; today the little guy first started his day with some kibbles, buttermilk (is that the word, I wonder) and cottage cheese. The next meal had kibbles and an egg-half. The actual dinner contained raw meat, rice and raw vegetable mash with some oil because his pads have been really dry. Today he ate better and faster, the bowls were almost empty each time and there was no 15 minutes breaks during the eating (just a pee-break and some circling around the place :)). We also weighted him today and the result was 4,7 kg so I'm guessing that's about normal?

Ja sitten, to the point of this whole posting! PICTURE-TIME. Joo, satun rakastamaan kuva-postauksia. Pahoittelen tätä jatkuvaa taipumustani "yliannostaa" päivitykset ;D

"Where's that bro of mine?

 

Everytime my sis visits us, it looks like this at some point:

 Conclusion! -- Godmommy is the BEST pillow in the world!

 "What, you cooking my dinner?"

 "Mama won't give me anything, will you?"

 "This is just so unfair."

 "I shall keep trying!"

"COME ON, LOOK HOW BEAUTIFULLY I'M SITTING!!!"

At this point, I do think he finally got his dinner - I can't remember what I was cooking or doing, but he sure kept following, watching, drooling and whining to get my attention! ;D

ELÄMÄ ON!

Tärkein ensin, eli terkkuja sisaruksille! :)

Meillä on ollut suhteellisen haastavat pari päivää. Tässä about kolmisen päivää sitten todettiin, että siiluskan kolmea tassua olivat syystä tai toisesta auki, verta joka puolella kaappia. Itse menin tämän huomatessani pienoiseen paniikkiin, totta kai. En tiedä oliko Rymyllä iltahepulointi tuloillaan vai aistiko se ahdistukseni, koska kun sain tuhisevan Hugon kaapistaan ulos, Rymy ensinnäkin haukahteli, mitä se tekee todella vähän ja harvoin, ja yrittipä se kerran syöksyä Herra Ärtsyä kohtikin - sai kuitenkin nenäänsä piikeistä ja pinkoi karkuun. Häntä ainakin vispasi siihen malliin (niin silloin kuin eilenkin), että en tiedä olisiko poitsu vain yrittänyt kutsua kaveria  innoissaan leikkiin? Niin tai näin, tulevina iltoina otamme asiaksemme keksiä Rymylle jotain superkivaa puuhaa sillä välin kun toinen on Hugon kanssa - ajatuksena on siis Hugon yhdistäminen johonkin "kivaan" sikälimikäli kyse oli pelosta ja ahdistuksesta, mitä en kyllä jotenkin usko...  tänään Rymy nukkui läpi toimituksen, eikä havahtunut kertaakaan.

Sitten se toinen juttu. 

Muutaman päivän ajan Rymy on todellakin imuroinut suuhunsa KAIKEN mitä pihalta löytyy. Siis, ihan kaiken - nappulat ei sen sijaan kelpaa tai menevät todella hitaasti ja "nirppien", ellei niissä ole seassa jotain. Ollaankin mietitty josko pitäisi suosiolla joko siirtyä kolmeen ruokintaan tai sitten lisäillä sekaan vähän lihaa yms, jotta maistuisi. Mielestäni annokset eivät ole olleet liian suuria, mutta itse en olekaan about viisikiloinen pieni whippet, joten vähän vaikea arvioida. Laskin Rymyn painon ja metabolisen elopainon mukaan ravinnontarpeen ja sikälimikäli osasin laskea oikein, mikä ei todellakaan ole varmaa meikäläisen taidoilla, tulos oli about 150g kuivamuonaa päivässä (40g/annos) mikä tietenkin on juuri se samainen määrä, joka penturuokapussin kyljestäkin taitaa löytyä - kuulostaa vaan omaan korvaan niin perhanan pieneltä määrältä per vuorokausi ettei ole tosi (ja siis silti Rymy ei edes syö tuon vertaa jos on nappuloita tarjolla :/) Voihan tuo tietenkin johtua ihan vain siitäkin, että tottui ensikodissaan siihen, että ruokaa on koko ajan tarjolla ja totuttelussa vain kestää hetki, mene ja tiedä. Itse en kuitenkaan ole nappuloiden ystävä ja haluaisinkin jossain vaiheessa päästä niistä kokonaan eroon, mutta en missäään nimessä uskalla lähteä tällaista yrittämään kasvavan pennun kanssa ilman faktatietoja ja kunnon laskelmia. Ei tässä mikään kiire ole, onhan meillä aikaa tutustua noihin erilaisiin ruokintamuotoihin, mutta mielelläni tarjoaisin lisinä jo nyt lihaa ynnä muuta, että vatsa tottuu erilaisiin muoniin :) Anyways, voisi  tosiaan kokeilla puuroa, kasvissosetta ja raakaa lihaa esim. päiväruokana tai lisukkeina (ja kyllä olen tietoinen siitä, ettei kaikkia pöperöitä kannata tarjota yhdellä kertaa jne).

Ja vielä! Rymy on myös ollut entistä seurankipeämpi pari päivää ja erittäin kova kerjäämään huomiota/ruokaa varsinkin jos istutaan ruokapöydässä (tänään vaikutti kyllä jo illalla paremmalta, pysyi kauempana... alkaa vissiin ymmärtämään ettei saa tahtoaan läpi tässä asiassa?). Poitsu on myös kehittänyt oivan metodin, jolla saa meikäläisen perseen ylös penkistä, eli menee vinkumaan terassin ovelle ikään kuin olisi pissahätä ja kun sitten nouse ylös, toinen tuijottaa mua lattialta häntä vispaten ihan niinkuin kysyen jokojokojoko leikitään? Ollaan nyt pyritty siihen, että sylissä saa olla niin kauan kuin leikitään, mutta nukkumaan mennään omaan petiin ja vinkumista/ulinaa ei koskaan palkita, ainoastaan hiljaisuus - paitsi jos kyse on terassin ovesta, koska jos emme reagoi ulinaan, kastuu lattia mm. öisin. En tiedä johtuisiko tämä seurankipeys siitä, että torstai oli ensimmäinen päivä kun aamupäivän vietti poitsun kanssa Puolisko enkä minä, ja sen jälkeen joutuikin olemaan about puolisen tuntia yksinään ennen kuin minä pääsin kotiin töistä. TOSIN, kun tulin kotiin, Rymy ei noteerannut sitä mitenkään, katsoi vaan pedistään, äännähti ja känsi kylkeään että se siitä jälleennäkemisen ilosta XD Saatin selkeästi sylikoira vahtikoiran sijaan...

Eli luulisin kasvattajan osuneen ihan nappiin kun epäili Rymyn tulevan enemmän seurankipeään isäänsä. Tosin eroahdistuksesta en tiedä, koska yleensä kun ollaan tultu kotiin Rymy on ollut nukkumassa (emme huomioi vauvaa ennen lähtöämme sen suuremmin, mutta ennen lähtöä sanotaan että "Rymy odottaa", sama juttu jos menen esim. suihkuun tai vessaan, jonne en ota koiruutta mukaan) ja ensimmäinen poikkeus nähtiinkin tänään; Puolisko haki meikäläisen töistä eikä ollut ottanut sitä kuuluisaa "psyykkistä etäisyyttä" poitsusta tarpeeksi aikaisin (sai kyllä kuulla asiasta, mur. Minä vielä lähetin "ala valmistautua!" tekstiviestin HYVISSÄ ajoin, mutta HUOH, miehet). Rymy pyöri siis jaloissa kun tultiin, hyppelispomppelis! Rauhottui kyllä suhteellisen nopeasti ja sai sitten kehut ja rapsutukset kun kaikki tassut (plus takamus, itse asiassa!) koskettivat maata.

Meillä on tosiaan aina illalla "iltahepuli" -- päivällä Rymyn leikkii ihan eri tavalla, jotenkin rauhallisemmin, mutta jossain vaiheessa iltaa alkaa leikkiminen käymään enemmänkin näykkimiseksi ja riekkumiseksi, ihan niinkuin se patoutunut energia pitäisi päästä purkamaan. Tämä voi kyllä osittain johtua siitä, että kelit ovat välillä olleet niin kylmät ja sateiset, että pieni wipukka ei ole viihtynyt "kauaa" edes metikössä kun iskee jo koti-ikävä. Takapihalla temuaminen ei myöskään ole, samaisesta syystä varmaankin, kauheasti kiinnostanut. muutamana päivänä --- lisäksi torstaina naapuruston koirat olivat kaikki tuleet vissiin hulluiksi; haukkuivat lakkaamatta, eikä Rymy edes uskaltanut olla yksinään pihalla O___o Säikähti jo tässä yksi päivä naapurissa asuvaa isoa hurttaa, joka haukahti omistajalleen kaueampana joten tuo kaikuva hämyhaukku ei todellakaan auttanut :(

Eilen koettiin myös pienimuotoisia kauhunhetkiä kun Rymy oli tunkenut itsensä sängyn alle kun olin suihkussa! Eihän siinä muuten mitään, mutta en todellakaan kuvitellut sen edes MAHTUVAN sinne. Sain lopulta nostettua sänkyä sen verran, että pystyin kiskomaan otuksen pois, vaikka helppoa se ei ollut kun sänky painaa ihan hemmetisti. En tajua miksei Rymy itse mahtunut ryömimään pois, vai eikö vain tajunnut... uikutti vain avuttomana KESKIKOHDASSA -- eli piti ihan puruluiden avulla houkutella otus sängynjalan viereen, että sain otteen, argh.

Näitä pieniä juttuja lukuunottamatta, meillä menee jokseenkin loistavasti. Suuremmilta pissavahingoilta ollaan vältytty, ainakin silloin, kun koko lauma on koossa ja muistaa seurata nuorimmaisen puuhia ja ymmärtävät ulospyynnöt. Miesotus oli kai unohtanut kauppareissunsa ajaksi käytävän maton lattialle ja siihen oli poitsu käynyt lirauttamassa - tämä matto on muutenkin suuressa suosiossa, ihan lepopaikkanakin käytössä. Lisäksi juuri eilen keskeytin pikkupäikkäreiden jälkeisen lorauttelun ja "viskasin" Rymyn pihalle jatkamaan asiaansa :) Yöllisiltä kakkavahingoilta ollaan myös vältytty ja pissat on YLEENSÄ pissitty paperille (ja joskus vähän ohi, mutta uskoisin etutassujen olleen paperin päällä ^^;) - toivonmukaan samoilla linjoilla jatketaan!

Kaikessa hulluudessaan tuo on kyllä niin loistava rakkauspakkaus, etten enää osaa kuvitella elämää ilman. Aina en kyllä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa :D 

Onhan se muuten ihan normaalia, että toinen ääntelee ja liikehtii unissaan ihan hirveästi?! Yksi yö herättiin aivan hirveään meteliin ja kuviteltiin heti, että Rymy yrittää taas sänkyyn tai vaatii pissalle... eikä mitä, poitsu nukkui!! En tiedä mitä painajaisunta tai kissanjahtaamista siellä harrastettiin, mutta soundtrack oli varsin mahtipontinen! Rymyn peti on tietokoneeni lähettyvillä ja usein pysähdyn seuraamaan kuinka jalat vispaa ja suu liikehtii tai sitten ilmoille pääsee toinen toistaan kummallisempia "urahduksia" ja äännähdyksiä. Kiinnostaisi kyllä tietää minkälaisia unia nämä karvakuonot oikein näkevät?!

PICSPAM!

This is, no doubt, Rymy's favorite hobby outside; digging and eating everything that you can either see or smell or ... yeah, practically it's everything that you can find, really. Today, during his daily "crazy-dog-episode", he kept running in one big circle in such speed that I really got a glimpse of our future :)

 Same spot as in the last picture, only different side of the fence. I don't know what it is there that gets his attention, but it does so every time we're out there.

Um, okay, I've no idea what's happening in this picture. I know that's my hand but why the hell H has taken a picture of this moment is totally beyond my understanding.

This is what Rymy does, at times, while Hugo is roaming around free on the floor.

We always start our trips with a leash...

 ... but take it off quite soon.

Sometimes Rymy goes his own way and sniffs around, but he follows us me nicely...

... like this XD

Yeah, taking pictures of a running Whippet ain't that easy, haha.

10 Viikkoa!

Yritettiin tässä yksi ilta ottaa ensin siskon kanssa seisotuskuvia meidän 10 viikon ikäisestä riiviöstä, mutta niissä kuvissa Rymyn takapuoli ei noussut mihinkään, istuskeli vain ja katseli meitä ihan kuin kysyen mitä te ämmät oikein yritätte? Toisella kertaa valokuvaajana toimi puolisko, joka ei yhtään ymmärtänyt kuvan ideaa ja mallina toimi Viipotin, joka olisi vain halunnut maata pötköttää, joten senpä takia kuvasta tuli tällainen:

No, josko ensi kerralla menisi paremmin :D

// Rymy really didn't agree with us when we tried taking his "10 weeks" picture. First time we tried, it was with my sis and Rymy just sat there the whole time. Next time I tried with H and apparently he had no idea what he was doing so he didn't know what he was supposed to be taking picture of int he first place and secondly, our model would have rather just lied there -- perhaps we'll do better next time ;D

Eka metsälenkki!

Ou jee! Me käytiin tänään ekalla viiden minuutin remmi + metsälenkillä! Tehtiin eilen pieni läpimurto illalla Rymyn kanssa kahdestaan; sain namujen voimalla pojan ulos etuovesta HIHNASSA. Käveltiin ihan hetki tossa meidän oven edessä ja palattiin takaisin sisään. Myöhemmin illalla harjoiteltiin (taas) hetki takapihalla hihnan kanssa - panta on vissiin Rymyn mielestä jotenkin extratyhmä kun se pistää itkemään ja vinkumaan, mutta ollaan ahkeraan laitettu sitä kaulaan ja taas pois, mikä on nähtävästi tuottanut tulosta.

Tänään sitten ajateltiin Puoliskon kanssa josko mentäisiin tohon etupihalle; lähinnä halusin nähdä uskaltaako poitsu hypätä tuon yhden rapun alas (ylös kyllä tulee varovasti - porrastasanteella on siis ritilä) mut alasmenoa on arastellut enemmän kun siinä on rappuralli (jota me siirrettiin sivumpaan kun tajuttiin, että sehän siinä pelotti). Tälläkin kertaa alastulo oli liian jännä rappurallin siirrosta huolimatta, joten jouduttiin avittamaan alas.

Ei me edes tajuttu ottaa kameraa mukaan, kun olin ihan varma, että perse jumittaa taas maassa. Rymyn veikan omistaja facessa mainitsi heidän hauskasta "sylitekniikasta" ja me sovellettiin samaa eli iso kiitos vinkistä!  En tajua miksen itse ajatellut samaa, pöh. Heti kun saatiin poitsu portaasta alas, Puolisko namien ja sylin voimalla houkutteli toista eteenpäin ja Rymyhän innostui! Mentiin sitten viereiseen metsään (polku lähtee siis meidän etupihalta) ja taas samalla tekniikalla eteenpäin kunnes lopulta vieraat hajut pistivät jalat liikkumaan.

Arvottiin siinä sitten hetki, että uskalletaanko päästä vapaaksi. Oltiin melkein vielä pihapiirissä, eli periaatteessa "kielletyllä" alueella mitä lakiin tulee, mutta päätettiin kuitenkin ottaa triplariski perustein, että

• Rymy tunnistaa selkeästi jo nimensä ja tulee kutsusta, varsinkin sylin/namin ollessa tarjolla. Ei olla vielä opetettu täsmäkomentoa TÄNNE oikeastaan ollenkaan, vaan lähinnä käytetään siis nimeä sekä innostunutta "tule tule" kutsua - TÄNNE otetaan käyttöön myös, mutta kuten sanottu, haluan siitä täsmäkomennon sinnepäin-komennon sijaan. Lenkilläkin voidaan sitten huudella "tule tule" komentoa jos toinen jää jotain haistelemaan.
• Mietittiin myös, että tuskin kukaan ihan hirveitä raivareita saa jos tollainen pieni pentu näköpiiriin pölähtää ja jos saa, sitten pyydellään kauheasti anteeksi! Pointti oli siis siinä, että eipä se vielä uskalla isompia koiria mennä lähellekään tosta noin, vaan kipittää ensin meikäläisen viekkuun ja yrittää syliin.
• Pakko se harjoittelu on jo aloittaa, goddamnit! Mieluusti ennen hirveitä pakkasasteita ja lunta, koska en varmaan uskalla päästää Rymyä metikössä vaatteiden kera juoksemaan, ettei vaan satu mitään. Nytkin otettiin panta ja kaikki pois ja pieni häntä vipatti eestaas <3.

Mulla itselläni sydän löi varmaan tuhatta ja sataa kun käveltiin Miesotuksen kanssa eteenpäin ja jätettiin Rymy haistelemaan kantoja ja oksia. Vielä ei uskallettu mennä niin kauas, että olisi Rymy kadottanut meidät näköpiiristä, mutta mentiin kyllä sen verran reippaasti  eteenpäin odottelun sijaan, että kun huudettiin nimeä, tajusi heti että OUHNOUH, nehän on jo noin kaukana ja pinkoi luokse. Oli jotenkin aivan IHANA näky kun viipotin pisti menemään polkua pitkin kuin mikäkin agility-koira, vaiks meikäläistä se meno tietenkin pelotti ihan hirveästi. Oksat ja puut ja karhut ja käärmeet ja lumimiehet, blaaaaah! Varsinkin kun on seurannut HILLAN blogia (tämän blogin takia päädyin italianvinttiksen sijaan whippetiin) ja Hilla tosiaan otti aika rankasti yhteen puun kanssa, näen jatkuvasti pelkästään vaaroja ympärillä (kai se johtuu vähän työstänikin, lasten kanssa kun on koko ajan pakko mittailla mahdollisia vaaratilanteita).Voi olla, että käydään vielä myöhemmin yhtä minillä remmilenkillä ja toivottavasti silloin kameran kanssa!

Olen siis superonnellinen monestakin eri syystä. Ensinnäkin meillä on sisäsiisti koira päivisin (pyytää aina ulos), mutta öisin poitsu ei joko herätä tai me emme vaan herää - pissat ilmestyvät useimmiten paperille ja kakka on muutamaan otteeseen löytynyt maton nurkalta :P Rymy ei enää edes tahdo päivisin pissan jälkeen namia jos yrität tarjota, vaikka muuten on kyllä aina kerjäämässä jos keittiössä ollaan :O -- vaadin aina istumista ennen kuin annan kupin naaman eteen ja meidän koira on sen verran fiksu, että kun me jotain keittiössä tehdään, viipotin tulee automaattisesti vesikuppinsa viereen istumaan ja odottamaan. Anyway, voi olla, että matto lähtee tästä edes öisin takavarikkoon.

Ollaan välillä heitelty läppää tästä meidän vahtikoirasta -- ovikello kun soi, Rymyä ei voisi vähempää kiinnostaa! Johtuuko sitten pennun väsymyksestä vai mistälie, mutta ikinä ennen en ole tällaiseen tapaukseen törmännyt. Itse olen kiitollinen siitä, ettei pieni ole heti jaloissa riekkumassa. Siskoni tuli eilen, taas, käymään ja tämä olikin ehkä ainut kerta kun olen nähnyt Rymyn menevän jotakuta vastaan (meidät ottaa myös todella rauhallisesti vastaan jos mennään hetkeksi pihalle, kun tullaan sisään, poitsu tulee viereen istuskelemaan ja katsomaan mitä puuhataan, ei mitään hyppimistä tai muuta).

Syli sen sijaan kiinnostaa kovastikin, johon olinkin varautunut; kasvattaja kertoi heti kättelyssä, että Rymyn isällä on taipumusta eroahdistukseen ja tykkää kovasti sylitellä ja näen paljon samaa Rymyssä. Kun tosiaan kerroin mummilleni Rymystä, hänen ensimmäiset sanansa olivat: "Ai siis vinttikoira? Eihän ne tykkää ihmisistä, kauhean vaikeita kouluttaa! Vai oliks ne niitä laihoja?" Yleisesti ottaen mummi on mulle todella tärkeä ja rakas, hyvin läheinen, mutta tässä vaiheessa meinasi kyllä hieman ärsyttää. Selitin sitten kuinka vinttikoiriakin on lähemmäs kolmeatoista eri rotua, eli jos mummi on törmännyt yhteen "vaikeaan" tapaukseen, se ei suinkaan tarkoita, että meitä odottaa sama - "Koirat ovat, mummi, nekin yksilöitä!"

Toivottavasti päästään lähiaikoina Nummelaan kylään, jotta voidaan näyttää mummille meidän ihmisiä vihaava koira. Tämä pieni ei oikeasti tekisi mitään muuta kuin tappaisi leluja, söisi ja nukkuisi sylissä jos ei oltaisi niin hirveän ilkeitä, että kiellettäisiin tämä hauskuus aina silloin tällöin. Olen huomannut, että jos lattialla on useampi syli tarjolla, Rymy etsii automaattisesti minut, mutta jos olen jossain muualla, kelpaa se toistenkin syli. En missään nimessä halua Rymystä liian läheisriippuvaista, joten kaipaan hirveästi vinkkiä sen suhteen miten tulisi toimia - pitäisikö se sylissäolo sallia vai pitäisikö tehdä niinkuin me olemme tehneet, eli jätämme välillä huomioimatta, varsinkin jos vinkuu "vinkumisen ilosta". Joskus otan hetkeksi syliin ja sitten käsken siirtymään muualle, tai pistän/johdatan petiinsä makoilemaan.

Ollaan ehditty muuten treffailemaan jo muita koiria! Harmi etten tästäkään tapauksesta tajunnut ottaa kuvia, argh! Tuttavani tuli tosiaan oman koiransa kanssa tähän meidän pihalle hetkeksi; pidettiin tapaaminen lyhyenä, kun Ennikin oli vielä suhteellisen pentu. Enni taisi muistaakseni olla sekarotuinen, pitääpä ensi kerralla kysyä tarkempaa tietoa. Todella leikkisä otus oli, ehkä vähän liian raju meidän poitsulle, mutta nopsaanhan tuo vauva kasvaa :) Hauskinta koko jutussa oli ehkä se, että olin olettanut Rymyn pelkäävän isompaansa, mutta homma menikin toisinpäin. Ensin Rymy yritti välillä syliin (en ottanut) ja kävi luonani tarkastuskäynnillä, mutta sen jälkeen yritti taas lähemmäs kaveria. Enni sen sijaan ei oikein tiennyt olisiko juossut karkuun vai intaantunut leikkimään :D Loppujen lopuksi pistivät painiksi ja kun alkoi meno mennä liian riehakkaaksi, pistetiin pillit pussiin ja sovittiin, että nähdään taas joku toinen kerta :)

Myös lähipiirin ihmiset ovat käyneet lyhyillä vierailuilla, nuorempaa siskoani lukuunottamatta, joka on viihtynyt pidempiä pätkiä kerrallaan. Rymy on kovin tykästynyt meidän Laamanaamaan (sisko) ja viimeksi jopa vinkui perään kun tämä lähti. En tiedä onko ottanut Laaman jo ikään kuin lauman "jäseneksi", mutta Rymyllä on jokatapauksessa kova tarve kävellä siskoni ylitse, kirjaimellisesti, ihan niinkuin yrittäisi näyttää tälle kuka on nokkimisasteikolla ylimpänä :P

Öistä sen verran, että noita pissa/kakkavahinkoja lukuunottamatta yöt ovat menneet tosi hyvin! Unille lähdetään ilman vinkumista ("nyt Rymy nukutaan, hyvää yötä!") ja aamuyöllä usein herättää jo viiden jälkeen, mutta me paimennetaan takaisin petiin. Tässä vaiheessa pissavahinko on tosiaan yleensä jo käynyt, muutaman kerran ollaan yöllä onnistuttu käymään pissalla. Olen vakuuttunut, että kyllä me se vielä handlataan :)

Tällaista tänään!

Eilen illalla ja tänään me ollaan---

Yesterday evening and today we have been---

 --- treffailtu "isoveikkaa" tooooosi turvallisen välimatkan päästä.
--- checking out my "big brother" from very safe distance!

--- seurattu "isoveikkaa" melkein sen huoneeseen asti, mutta kuten kaikki tylsät isoveikat, myöskin tämä oli sitä mieltä, että mä en muka saa mennä sen kanssa leikkimään sinne :( En mä kyllä ehkä ois uskaltanutkaan, se on jotenkin tosi ärtsy tyyppi.
--- following him around almost to his room, but he's like every other mean big brother; won't let me play with him :( That's okay, though, 'cause I probably wouldn't have dared anyway... he's somewhat cranky!

 

--- mm. nukuttu yö vinkumatta! Unille mentäessä minut oli ruokittu, väsytetty ja pissatettu, joten kun vihdoin mentiin nukkumaan, kauaa ei tarvinnut ilkeiden ihmisten mun tassujani laskea sängyn reunasta lattialle. Pahvilaatikkopetiä jyrsittiin hetki, jonka jälkeen vinguttiin hieman, mutta käsi, silittely ja "nyt Rymy nukkumaan" toimivat; ne kerrat kun heräsin yöllä johtui siitä, että mamma ei saanut nukuttua (se on kuulemma kärsinyt uniongelmista ihan nuoresta saakka). En tainnut yöllä käydä pissalla ollenkaan, vaikka mammaa aina seurasinkin vessaan asti ja yritti mua aina välillä heittää ja/tai houkutella pihalle (varmaan niinku 3 kertaa, ainaski! Kumma kun ei vihje mene perille kerrasta.) mut ei aina vaan huvita. Aamulla ehti sitten pienet pisut tulemaan maton nurkkaan mutta näitä sattuu, joten ei mulle onneksi suututtu. Sitä paitsi. Korjasin vahingon ainaski sata kertaa sen jälkeen; ei yhtäkään vahinkoa päivän aikana, ja uloskin väänsin kasat muutamaan otteeseen!
--- shortly, sleeping through the night without lots of whining and/or accidents! Well, one accident happened in the morning, but that's life! Other than that, I've been playing house-trained really nicely!

 

--- tapettu lammasta. Useasti. Se on vähän hassu kun se herää aina eloon O__O
--- killing the sheep! Many times. It's sort of funny, the way it keeps coming back to life O__O

 --- istuttu tosi paljon kummitädin sylissä, koska se tykkää musta, eikä millään malttaisi antaa mulle omaa aikaa, mut kyl se sit antaa kun mamma käskee sen pois mun luota. Mälsää.
--- sitting on my godmother's lap, because she likes me, and wants to be around me all the time. Sometimes mama tells her to go away and let me be which sucks.

 --- vähän nukuttu. Tai oikeastaan aika paljon. Tunti aina yhtä viistoista minuuttista riehumishetkeä kohden tai jotain.
--- sleeping some more. Like an hour to every 15 minutes I spend playing but hey, I'm a puppy! I need my sleep.

 --- sammuttu ihan heti leikin jälkeen. Ja välillä kesken.
--- passing out right after playtime. Sometimes during it.

 --- jatkettu unia, vaikka ne mokomat veivät tyynyn! Väitti että "jalka puutuu". Kauheita tekosyitä.
--- sleeping even after they removed my pillow, claiming something about a "numb or stiff leg" which is just a ridiculous excuse!

 --- otettu kaikki ilo irti hellyydenkipeästä kummitädistä. Sitä pitää niinku KOKO AJAN olla silittämässä tai sit sille tulee suru puseroon. Ihmiset on just niin outoja.
--- taking advantage over the fact my godmother is so love-sick. You need to be petting her like ALL THE TIME or she gets sad. People are weird.

--- saatu kauheat iltahepulit ja vedetty rallia kissojen lailla ympäri huonetta! Pahvilaatikkopetiä yritin vähän opettaa tavoille ja peitteitä pienentää, mut sit lopulta tuli niin kauhia väsy, et oli pakko ottaa torkut. Jaksoi sit paremmin riehua myöhemmin. Näin meillä tänään.  
--- going crazy with my toys! I tried to teach my cardboard-bed some manners as well as make the blankets a bit smaller, but in the end, I got so tired I had to take a nap. Got more energy with what to go wild later. That's how it went with us today. 

Mitäs teillä?

How did your day go?

Rymy aka LIQUORICECARAMEL saapui kotiin!

AUTOMATKA

Aloitetaan siis ihan alusta! Miesotuksen toimiessa kuskina, minä istuskelin takapenkillä hauvavauva sylissä. Ensimmäiset 20 minuuttia Rymy itki ja vinkui Tosca-mammaa apuun, yritti kiipeillä joka suuntaan ja jyrsi kaikkea. Auton ollessa paikallaan ei ollut mitään hätää, mutta samantien kun auto taas liikkui, alkoi itku. Tätä tosiaan kesti vain hetken, jonka jälkeen jätkä tyytyi kohtaloonsa, ja siirtyi siis jyrsimään IHAN kaikkea. "Rymy, iskä ei tykkää jos syöt Audin sisukset. Rymy, ne on mamin sormet. Rymy, oikeesti, Rymy ei voi kipee sinne, eikö tuo Miesotus ole pessyt ikkunoita tarpeeksi hyvin kun ne pitää nuolla, Rymy ei voi syödä turvavyötä" jne kunnes tajusin että meillähän oli pentupaketin uumenissa tilaamani lammasvinku, joka sitten otetiin avuksi. Tämän jälkeen Rymy leikki lelullaan, nukkui, leikki ja nukkui vuoronperään. Kun lammas alkoi vaikuttaa ihan mälsältä (eihän sitä kukaan ikuisuutta samalla lelulla jaksa leikkiä) kaiveltiin pentupakettia ja aktivointipallon laatikko se vasta olikin mukavaa nuoltavaa, ai että. Sen verran pysähdyttiin matkalla, että tarjottiin pienelle vähän vettä - suurimmaksi osaksi oli harmaata ja tuli vettä, mutta sen hetken kun se aurinko porotti, se todellakin lämmitti niin, että sekä minä ja koira läähätettiin. Loppumatkasta ei haitannut poikaa enää mitkään töyssyt tai mutkat, vähän ehkä nosti päätään kun kovaa pompahti, mutta jatkoi samantien unia. Minä lueskelin siinä rauhassa pentumanuaaliamme (jota osasin odottaa, mutta joka oli paljon kattavampi kuin kuvittelin! Jee! Toinen superihana ylläri oli namipussi -jota en kyllä ollut tilannut, eli olihan se saattanut eksyä matkaan vahingossa ;D)! Olin sellaista jo vähän netistä katsellut ja miettinyt josko pitäisi tilata, mutta Annika säästi meiltä senkin vaivan, huippua!) ja lueskelin pätkiä kuskille.

KOTONA

Kun sitten päästiin lopulta kotiin (tai siis heti kun Rymy oli kannettu kotiin, kun jätkä ei suostunut askeltakaan ottamaan märällä maalla), pieni mies juoksi suoraan terassin oven vierellä olevan paperin luokse ja pissasi siihen. Illan aikana tuli yhdet pissat myös lattialle, mutta ehkä se tästä - yritettiin tosiaan keskeytetää pissaaminen ja kannettiin papereiden päälle, mutta oli jo ehtinyt suurin osa tulla. En tosin näe tätä mitenkään suurena ongelmana tai mesoamisen aiheena, kun maailmassa on rättejä joilla pyyhkiä, aineita joilla pestä ja paperia jolla kerätä. Lastenhoitajana toimiminen ja miesotuksen kanssa asuminen ovat molemmat onnistuneet ainakin kahdessa asiassa; kärsivällisyys on kehittynyt ja hajuhaittojensieto samaten :D Muita vieraita ei oteta vastaan tässä muutamaan päivään, paitsi äiti sai tulla kurkistamaan vauvaa pikaiseen (ja samaten sisko saa tänään tulla ihan vain hetkeksi) koska se todennäköisesti tulee olemaan äiti (ja sisko) joka välillä tulee pissattamaan ja ruokkimaan hauvan jos me ollaan töissä yms.

 (siis alkuun herralla oli sänky pelkästään makkarissa, mutta koska poika heittäytyi makaamaan matolle eikä sänkyynsä, kerta toisensa jälkeen, pistettiin keskelle olkkarin lattiaa toinen sänky, että saa siinä sitten loikoilla jos siltä tuntuu. Molemmat sängyt ovat käytössä, riippuen ihmisorjien sijainnista/sijainneista)

Rymy on ollut, tilanteen huomioon ottaen, tosi reipas poika. Välillä riekkuu vinkulelujen kanssa (ylemmässä kuvassa oleva sammakko on osoittautunut suosikiksi, kiipeää mm. syliin nukkumaan sen kanssa) niin että sydän syrjälläni odotan koska kopsahtaa johonkin kulmaan. Alkuillasta päätyi aina välillä vinkumaan ja itkeskelemään jos ei saanut huomiota, mutta ollaan silloin tällöin jätetty kylmästi huomioimatta - onhan se suuri muutos tulla sieltä sisarusten ja äipän luota uuteen kämppään, jossa ei eläinkavereita löydy, mutta samalla toisen on pikimmiten opittava myös rauhoittumaan yksinään juuri tuosta samaisesta syystä. Hienosti osaa halutessaan mennä petiinsä kun iskee väsy (siellä se nytkin kuorsaa ulkoilun jälkeen) ja me ollaan varsin hienosti maltettu olla häiritsemättä unista rakkauspakkausta. Muutenkin yritetään olla liikaa hössöttämättä, annettu rauhassa katsella ja vähän maistella maailmaa. Ainakin tähän asti hienosti on lopettanut väärät maistelut heti kiellon kuullessaan, tosin ollaan huomattu, että meillä on Miesotuksen kanssa kaksi tapaa kieltää. Itse käytän äännähdystä ja H pyrkii samaan, mutta sen äännähdys on hieman eri sävyinen (josta olenkin huomautellut, mutta eihän sille mitään voi, kun se luonnostaan tulee tietyllä tavalla - ehkäpä "isännän" tulisi siis siirtyä ei-sanaan? Ööö. Tai sitten se voisi vain opetalla MINUN tapani XD). Tosin varmaan kaikki "vieraat" tulevat komentamaan koiraa EI-sanalla ellei ehditä ensin ohjeistamaan, koska se on se "normi" tapa, joten voipi olla, että Rymy oppii korjaavan äännähdyksen tarkoittavan samaa kuin kieltosana.

Todettiin illalla, että meidän lattia on niin liukas, että pojalta lähtee vähän väliä jalat alta - haettiin siis varastosta yksi matto olkkarin lattialle, ja siihen yöllä saatiinkin aikaiseksi yhdet kakat. Olin kyllä hereillä, mutta itse juuri silloin vessassa niin en päässyt korjaamaan tilannetta, mutta oli sen verran helpot kakat heittää pois, ettei matto edes kärsinyt. Tänään aamulla yritti kanssa käydä pissalla matolla, mutta huomattiin ajoissa ja kannettiin poika ulos asti ja suureksi iloksemme, saatin tusattua oikeaoppisesti kakka pihalle! Oli niin vauhdikas lähtö pihalle, että namipussi unohtui joten tästä viisastuneina, siirrettiin se lähemmäs terassin ovea että seuraavalla kerralla sai lapsonen kehujen lisäksi ihan herkkuakin.

Illalla, kuten joka päivä normaalisti, vietettiin hetki Hugon kanssa (joka muuten oli vissiin sen verran ihmeissään koirahajuista, ettei uskaltanut koko yönä mennä edes syömään! Laitettiin herra sitten aamulla ruokakupin viereen rouskuttamaan, hetken jo pelkäsin sen saaneen kauhusydänkohtauksen yms). Rymy ei oikein ymmärtänyt mistä oli kyse, eikä kiinnittänyt sen enempää huomiota koko touhuun ennen kuin Hugo tuhisi normaalia kovempaa kiinnittäen "pikkuveikan" huomion. Tässä vaiheessa jätkä tuli katsomaan mikä on homman nimi ja menipä estelyistä huolimatta sen verran lähelle, että Herra Ärtsy sai aikaan äänekkään tuhinan ja sihahduksen ja taisi jopa muutama piikki osua Rymyn kuonoon, joka vinkaisi ja perääntyi ja seurasi sen jälkeen iltarutiinia sivistyneesti vähän kauempaa. Lopulta kyllästyi ja meni omiin puuhiinsa.

Ruokaa tarjoilin pienelle noin puolisen tuntia saapumisesta. Otin riskin ja tarjoilin ihan tosi vähän  Hugolle  tarkoitettua jauhelihaa ja meidän eilistä riisiä sekä nappuloita, joita rouskutettiin sitten pitkin iltaa. Illalla sai toisen pienen annoksen nappuloita  ja vähän raejuustoa kokeilumielessä. Nappuloita jäi nappulakuppiin, muut meni -- ja nekin loput poika narskutti yöllä.  Molemmat kakat on olleent onneksi helposti kerättävissä eli ei mitään löysää ruikulia, eli ei vissiin ihan vikaan olla menty vaikka ei pelkkää nappulaa olla annettukaan. Ollaan tosiaan ottamassa aluksi käyttöön se neljä ateriaa per päivä. Aamulla tarjoiltiin puoli seiskan jälkeen tuttuja nappuloita sekoitettuna uusiin. Pissat poika ennätti tehdä paperille ennen aamiaista juuri samaan aikaan kun puolisko oli menossa avaamaan terassin ovea, heh. Rymy osaa hienosti istua saadakseen ruokakupin naamansa eteen, mutta istumista edeltää pieni "etkös jo anna sitä ruokaa, häh?" vinkuminen. Tähän asti ollaan lähinnä palkittu hyvistä jutuista, hienosta istumisesta yms, eikä olla ihan vielä liitetty käskysanoja mukaan. Jos vaikka illalla katsotaan miten TÄNNE sana on hallussa :D

Kello on nyt, hmm, 10.33 (hei, kohta on pienimuotoisen snackin aika!) ja tiivistettynä, ollaan jo saatu ulos aikaan 1.5 pissaa ja yhdet kakat :D Ei ollenkaan paha saavutus; ruuan jälkeen Rymy kieppui siihen malliin terassin oven edessä, että miesotus  fiksuna olentona antoi sen mennä ulos - pidetään siis ovea auki sen aikaa kun lapsi temmeltää ja saa tulla itse sisälle kun vilu iskee. Ei viitsitä pitää tossa pihalla villapaitaa, ettei jää pensaaseen kiinni, joten paita otetaan käyttöön aina kun harjoitellaan remmilenkkeilyä (joita on tarkoitus alkaa heti harjoittamaan muutama sata metriä kerrallaan, että tulee hihna ja panta arkiseksi osaksi). Rymy innostui riekkumaan pihalla ja energiat ulos purettuaan, suuntasi matkansa takaisin sisään ja petiin nukkumaan :D

YÖ

Eka yö meni paremmin kuin osasin kuvitella, itse asiassa. Siinä vaiheessa kun oltiin menossa nukkumaan, Rymy loikoili olkkarissa toisessa pedissään ja nukahti sinne. Ei sitten herätetty toista ollenkaan vaikka pitkään pähkäiltiin että pitäisikö - tultiin siihen tulokseen, ettei tehdä tästä mitään numeroa, vaan mentiin itse nukkumaan (oltiin jo tässä vaiheessa tutustutettu Rymy makkarin kakkossänkyynsä). Koska Annika oli jo "varoittanut" Rymyn herkkisluonteesta, siirsin sängyn kuitenkin niin lähelle sänkyä, että siitä ylettyisi sitten tarpeen vaatiessa silittelemään. Ei mennyt kuin puoli tuntia, jos sitäkään, kun olkkarista kuului ekat vinkaisut. Huudeltiin Rymyä paikalle ja yritti kovasti parkuen sänkyyn meidän kanssa, mutta taputeltiin sitten aina petiä. Siihen kun tuli ja pisti maate, jutskailin ja paijailin kunnes silmät meni pojalla kiinni ja jatkoin itsekin nukkumista. Sitten taas kun alkoi kuulua vinkumista ja käytiin napsimassa sormia, ohjasin takaisin petiin samalla rutiinilla. Välillä käytiin ulkona pyörähtämässä, ilman tuloksia - tulokset saatiin siis tosiaan olkkarin matolle eli ne jo kertaalleen mainitut kakat.

JA JOTAIN EPÄMÄÄRÄISTÄ...
Mitäs muuta? Tänään on tarkoitus aloittaa "turruttaminen" - eli koska Rymy tosiaan vaikuttaa suht herkältä, meinataan jo heti tänään kadota ulko-ovesta ihan vain pieneksi hetkeksi ja tehdä tätä tänään moneen otteeseen ihan vain näyttääksemme kaverille, että se on ihan OK jos poistutaan kun tullaan ihan-heti-kohta takaisin, "ei me sua, rakas, hylätä". Olisi kyllä NIIN ihanteellista jos Rymyllä olisi jo se kaveri kotona, mutta toisaalta, jostainhan meidän on se laumanrakennus aloitettava, enkä minä oikeasti halunnut mitään muuta koiraa kuin whippetin. Pitkään mietin chihuja ("kun iskälläkin on"), mutta niin ihania kuin ne osaavat halutessaan olla, niistä puuttuu se jokin jota minä kaipaan.

Rymy on muuten osoittaunut loistavaksi noutajaksi, toivottavasti tämä taito ei iän myötä katoa! Sammakkovinkua kun viskoo vähän matkan päähän, poika loikkii tappajan tavoin perään ja palauttaa kiltisti heittäjälle. Lelu annetaan suht nätisti ilman mitään murinaa yms ja sama jatkuu - en todellakaan olettanut vinttikoiran "tykkäävän" tästä leikistä O___O. Voihan se olla, että isompana tällainen leikki ei enää kiinnostakaan, mutta tällä hetkellä se on kyllä loistava tapa purkaa vähän tuota pienen viipottimen energiaa!

Ollaan todettu, että Rymy yrittää välillä kovastikin vinkua seuraa levolle mennessään ja jos istut lattialla (meillä ei ole vielä sohvaa, kun vasta muutettiin, möh) jätkä tunkee vaikka lelun kera syliin nukkumaan. Välillä annetaan tulla, välillä ollaan kylmästi pistetty takaisin lattialle tai noustu pois. Välillä olen mennyt silittämään toisen uneen, välillä olen kuin en kuulisi enkä näkisi, koska en todellakaan halua, että pienestä tulee liian ns. läheisriippuvainen tai että oppii vinkumisen "johtavan" aina johonkin kivaan. Mikä sitten olisi oikea metodi, en tiedä, mutta eiköhän asia selviä kun nettiä selaa vielä hetken lisää ja käyttää omaa päätään :)

Kaikki vinkit ja "korjausehdotukset" otetaan ilolla vastaan, vaikka loppupeleissä aiotaan tämän rakkauspakkauksen kanssa tehdä juuri niin miten meistä tuntuu oikealta -- ja hei, koska loppujen lopuksi ollaan näemmä pitkälti samaa mm. Victoria Stilwellin kanssa, ei me ihan metsään (kai?) voida tämän asian kanssa mennä??? Ei sillä, että kaikki "julkkiskuiskaajat" osaisivat asiansa -- meikäläisen ei tarvitse kuin ajatella Cesar Millania ja näen jo punaista (ihan sivutietona kerrottakoon, että kaikki miehen tyylissä ja puhetavassa jotenkin ärsyttää mua todella paljon, ja vaikka tyypillä joitain hyviä ajatuksia onkin ollut, suurimmaksi osaksi en ole OLLENKAAN samaa mieltä miehen tavoista - mielestäni koiran alistaminen ei kyllä opeta raukalle muuta kuin pelkoa...)

Mutta joo. Eiköhän tässä päde ihan samat säännöt kuin meikäläisellä joka päivä töissä: rakkaus ja rajat vie pitkälle, johdonmukaisuus ja kärsivällisyys joukkoon sekoitettuna vielä pidemmälle :)

("MITÄ SÄ HEI TEET, MIKÄ TOI ON? MIKSET SÄÄ LEIKI MUN KAAAA?")

HUGON KAAPPI - THE ULTIMATE MAKEOVER

Hugon kaappi näytti ennen siis tältä...

-kun taas nykyään se on kaksiosainen:

Hugo suosii tietenkin tuota uutta pimeää soppeaan, jossa sijaitsee mm. pyörä sekä-

-Hugon uusi lemppari unipaikka. 

Hugo ei ole ennen harrastanut pahemmin papereiden uudelleen järjestelyä, ehkä noin muutaman kerran, mutta nyt heti kun Hugo leikkihetken jälkeen palaa kaappiinsa, alkaa sellainen sisustus että se kuuluu kylpyhuoneeseen asti :D

Aita poistettiin ihan turvallisuussyistä, luonnollisesti - sen lisäksi, että Rymy kotiutuu huomenna, tuon puoliskon suku poksauttelee vauvoja siihen tahtiin, että oli pakko tehdä kaapista myöskin lapsiturvallinen - yksi kun on juuri oppinut kävelemään niin eikös kaksi uutta ole matkalla ja aina siis joku törmäilemässä aitaan :D

Huomenna, tai loppuviikosta, palailen tod näk hauva-kuvien ja uutisten kanssa. Tulisi jo huominen!!

Raakaruokinta, barffaus, kotiruoka, nappulat, sekaruoka, surffaus...

Hauvaa ei talouteen ole vieläkään ilmestynyt (enää vähän yli viikko, iiiiiks!), mutta ruokinta-kriisi sen kuin vahvistuu. Edellisessä postauksessahan mainitsin, että mitä ruokintaan tulee, jotkut vannovat nappuloiden nimeen, toiset kotipöperöiden ja kolmannet kumartavat raakaruualle, eli yritä nyt sitten itse aloittelijana ottaa selkoa ns. parhaasta ruokavaliosta, möh. Tiedän kyllä, että se oma ruokavalio tulee löytymään ainoastaan kokeilemalla, mutta kuulun juuri tähän kastiin, joka kokee jonkunlaisen raakavedoksen rauhoittavana. Toisin sanoen, ihan sama mille linjalle loppujen lopuksi lähdetään tai miksi se muokkaantuu, mutta kun vaan olisi se joku linja jonka kanssa aloittaa!

Itseäni kiinnostaisi kovasti BARFFAUS, mutta olen melko varma, että meidän aikatauluilla sen  jatkuva takaaminen ei ehkä olisi mitenkään helppoa (tällä tarkoitan siis sitä, että työmme "laadun" takia, esim. aika useat Vauhti-Raksun pysäkkikierrokset tod näk jäisivät väliin, kun minunkaan ei ole mahdollista lähteä töistä ihan vaan "hetkeksi" ja olen vielä autotonkin, niin sanotusti). Silti, olen innolla lueskellet Zayora's -sivustoa, jossa on todella hyvin tietoa aiheesta. Myös tuulenkoira.netissä olevaa topicia aiheeseen liittyen on tullut selattua läpi vähintään intohimoisesti! Mm. eilen illalla meinasin unohtaa siilin ruokinnan kokonaan, kun kahlasin tuota keskustelua läpi. Noloa, tiedän.

Olen aika varma, että me emme lähde sille linjalle, että nappuloita on koko ajan tarjolla, sillä olen lukenut sen vaikutuksesta koiran ruuansulatukseen; käyttöön otetaan siis ruoka-ajat, ainakin niistä lähdetään liikkeelle. Aloitamme tod näk pentunappuloilla -- tosin siitäkin on hirveä vääntö! Jotkut sanovat, että penturuuat on pelkkää mainontaa, ihan sama vaikka söisi heti aikuisruokaa ja toiset on sitten taas toista mieltä. Eli joo, aloitamme pentunappuloilla ja kotiruualla (käytän sanaa kotiruoka, koska tulemme tod näk useammin kypsentämään lihat kuin tarjoamaan raakana). 

Tähän väliin pakko vielä mainita, että rustoluut kiinnostaisi kyllä kovasti eli jos ei muuta, niin ainakin niitä voisi yrittää joskus tilata jos sopiva sauma löytyy tai sitten täytyy vaan lähteä etsimään Jyväskylästä, josko siellä olisi barffaukseen erikoistunutta liikettä missään...

Takaisin aiheeseen: Hugoa pyrimme ruokkimaan suhteellisen luonnonmukaisesti, eli piikkipallon ruokavalio muodostuu pääosin ötököistä (olen saanut kaikkien jenkki-foorumeiden vihat niskoilleni kun kehtaan antaa siilille jotain muuta kuin kissannappulaa - olen minä kyllä muutaman onnistunut käännyttämäänkin - voittaja!), mutta jauhelihat ja kanat olen siis aina kypsentänyt, ja pakastekasvit keittänyt  (siilin vatsa ei sulata rehuja kovin hyvin, tästäkin syystä keitän ne) - yleensä Hugo saa kasviksia ja hedelmiä vain silloin, kun mekin niitä syömme, toisin sanoen. Vaikka siis periaatteessa haluaisin tarjota myös Rymylle mahdollisimman luonnonmukaisen ruokavalion, fakta on kuitenkin se, että onhan ne koiratkin vuosia luonnossa eläneet ihmisten tähteillä yms enkä ehkä itse lähtisi enää pistämään sutta ja koiraa täysin samaan laatikkoon. Jalostus on kuitenkin tehnyt jo tehtävänsä...

Toiseksi. Useat tuntuvat suosivan ainoastaan yhtä nappulaa. Tämä häiritsee itseäni jostakin syystä. Voisin kuvitella, että koiran, joka elää koko elämänsä samaa nappulaa syöden, vatsa ei kestä mitään uutta ja ihmeellistä. Eihän ihminenkän syö joka päivä samaa ruokaa, mutta ei se automaattisesti tarkoita ripulia. Kai se nyt riippuu vähän sitä ruuan laadustakin. Itse ainakin haluan, että Rymylle tarjotaan mahdollisimman monia eri nappuloita ja ruokia, sikälimikäli ne vain herralle maistuvat ja vatsalle sopivat, juuri siksi, että elimistö tottuu siihen ettei aamusta iltaan ja vuodesta toiseen syödä täsmälleen samaa "kliinisesti" puhdasta pöperöä. Tästä syystä tilasin nettikaupasta Orijenia (koiranruokaa Rymylle, kissanruokaa Hugolle - tähän asti Hugo on syönyt RC:tä, koska se on suurin piirtein ainut siileille "sopiva" nappula jota eläinkaupoista olen löytänyt, mutta eihän sekään mitään ihan parasta laadullisesti ole)  ja varmaan lähimarketista haetaan jotain myös. Tätä asiaa, raakaruokintaa ja lihoja lähinnä, kun eilen ääneen pohdiskelin, puolisko tuumasi äkkiseltään: "siis mitä, se koirahan syö paremmin kuin me!" (Nauratti, koska joku tuulenkoirissa taisi sanoa täsmälleen samaa! :D)

Tässä vaiheessa pysähdyin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että koska me vastaamme lemmikkien ruokinnasta, on meidän yritettävä tarjota parasta laatuaan, mutta eihän sen nyt ehkä ihan niinkään kuulu mennä, että koiranruokinnasta tehdään jotain rakettitiedettä, kun itse kituutellaan tonnikalalla... Täytyy siis vähän rauhoittua ja olla stressaamatta. Ei varmasti tee hyvää minulle, eikä parisuhteelle ja vähiten Rymylle, jos meikäläisellä on koko ajan hirveä stressi ja huoli asiasta joten kai se on pakko luopua siitä "linjasta" ja mennä perstunteella surfaten. Siinä meille raakavedosta kerrakseen!