KÄSKYSANAT
hallinnassa meillä on;
tule, mennään (ei vaadi välitöntä tottelua)
tänne (heti välittömästi!)
istu
tassu
maahan
maahan
paikka
- ellei olla liian hepulitilassa, tietenkin
odota
- lähinnä lenkeillä, mutkissa yms
odota
- lähinnä lenkeillä, mutkissa yms
hallitaan vaihtelevasti, innostuksen tasosta riippuen;
alas
pois
ei
vierelle
halutaan lisätä repertuaariin;
jätä se // ei koske
rauhoitu // keskity
MUUT SANAT
tunnistaa sanat;
ruoka
nukkumaan/omaan petiin
Rymy odottaa (kun jää yksin)
halutaan lisätä repertuaariin;
kohta
a) Olen tullut siihen tulokseen, että on ihan turha opettaa Rymyä lenkillä menemään vieressä, koska mm. kapeilla metsäpoluilla se käy vaikeaksi kun poitsu yrittää koko ajan kävellä jaloissa ja käveleehän tuo otus kuitenkin meikäläistä nopeampaa joten tuntuu tyhmältä käskyttää menemään ihan vieressä (Puoliskon äippä näytti olevan siis sitä mieltä, että tämä taito täytyy ehdottomasti osata) - tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikkia hajuja jäädään haistelemaan tai mitään sellaista... mutta joo, annetaan mennä vähän edellä, kunhan ei vedä, ja harjoitellaan sitten vierelle erikseen jos tarve vaatii.
Aiheeseen liittyen, näillä näkymin Rymy edelleenkin odottaa tosi nätisti. Mm. tänään lenkillä sai yhden pätkän kulkea vapaana ja jäi aina odottamaan jos väliimme kertyi about 10 metriä. Yhdessä vaiheessa Rymyn odottaessa kohdalla, jossa meinasin alunperinkin laittaa poitsun kiinni, havaitsin kauempana liikettä - muutama sauvakävelijä tuli kohti. Sen sijaan, että Rymy olisi lähtenyt luokse, yritti peruuttaa ja sainkin hienosti otettua kiinni kun olin polvillani ja peruutti siis syliin. Vastaantulijoita piti vähän nuuskuttaa ja henk koht minua raivostuttaa nämä ohikulkijat, jotka ovat aina tunkemassa käsiä kohti koiraa. Useimmiten ohitan ihan tylysti nämä kädet ja samoin tekee myös Rymy, jota ne naaman eteen singahtavat kädet luonnollisesti pelottavat. Muutoin poitsua kyllä kovasti kiinnostaisi ihmiset, varsinkin lapset, mutta ensi alkuun tietenkin turvallisen välimatkan päästä. Jos nämä ihmiset jotain höpöttävät, vastailen kyllä iloisesti, mutta yritän pitää Rymyn "turvassa" ja jatkaa matkaa nopsaan. Sellaiset käsien omistajat, jotka eivät edes sano mitään (uskomatonta!), todellakin kierrän kun huomaan lähestyvän käden. Saavat jäädä ihan yksinään ihmettelemään miksei koiraa saanutkaan tervehtiä.
Ärsyttää myös sellaiset suht tutut ihmiset, jotka antavat lapsiensa rynniä koirien luokse. Vaikka minä tai Puolisko olisimme kuinka tuttuja, te ette voi tietää miten meidän koiramme reagoi lapsiin, varsinkaan juokseviin sellaisiin! Sen sijaan, että höpötätte niitä näitä meille, teidän EHKÄ kannattaisi komentaa lapsenne tiukasti kaueammaksi ja sanoa, että koskea saavat jos ensin kysyvät luvan ja saavat sen! Huoh. Eniten tässä ihmetyttää sellaiset äidit ja isät, joilla itselläänkin on perheessä koira.
Takaisin alkuperäiseen aiheeseen, ahem. Toinen esimerkki odottamisesta. Vaikka olemme nyt vierailleet Puoliskon porukoilla useasti ja mm. siskontyttö on tullut erittäin tutuksi, Rymy ei tämänkään kanssa intaannu juoksemaan liian kauas meistä. Kesken hauskan juoksuleikin, poitsu pysähtyy, istahtaa ja jää odottamaan minua/meitä. Jes!
b) Paikkaa on erittäin kätevä harjoittaa silloin kun esim. avaan terassin oven päästääkseni poitsun pissalle, tai levitän mattoa lattialle. Menen itse välillä ensin ulos, istutan hetken ja sitten vapautan kehujen kera.
c) Ruoka tarjoiltiin ennen heti kun takamus tömähti maahan, nykyään vaaditaan istumisen lisäksi katsekontakti. Hyvin meillä Rymy on tosin alusta asti pyrkinyt ihan oma-aloitteisesti katsekontaktiin, että se sinällään on ollut aika helppo toisen hiffata. Epäilen, että tuo keskity tulee myös olemaan suht helppo samaisesta syystä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti