HUGO, the AMAZING VAAHTOPALLO

"Vaahtopallojen tekeminen, ”vaahtistelu”: Kohdatessaan uuden mielenkiintoisen tuoksun (hajuvesi, käsivoide, nahka jne.), siili voi alkaa nuolla ja pureskella tuoksuvaa kohdetta, tehdä sitten syljestään vaahtoa ja levittää sen lopulta piikistöönsä. Jotkut siilit tempautuvat puuhaan niin innokkaasti, että saattavat samalla kaatua kumoon. Tämän erikoisen käyttäytymisen syytä ei varmuudella tiedetä, mutta epäillään, että ”vaahtistelemalla” siili yrittäisi painaa uuden hajun mieleensä. Toinen teoria on, että oudon tuoksuinen vaahto karkottaisi vihollisia. Joka tapauksessa tämä on siilille aivan normaalia käyttäytymistä." / TÄHDENLENNON SIILIT

Kas noin, siinä teille yks hurmaava Hugo - the amazing vaahtopallo! Vaikka Hugo melkein joka ilta saakin juoksennella ympäri kämppää, piikkipallosta saa harvoin loistavia kuvia; joko Rymy on koko ajan tiellä, Huge liian nopea liikkeissään (/ihmiset liian hitaita) tai kamera kadoksissa aina kun jotain hauskaa tapahtuu, argh. Mutta ei tällä kertaa! Tänään Hugoa ei kameran läsnäolo haitannut ollenkaan, toisin kuin välillä, sillä pojalla oli niin hemskutin mielenkiintoinen kohde nuuskuteltavana; Rymyn puruluu, nääs. 

 Luu oli juuri sen verran iso, ettei siitä saanut raukkaparka hampaillaan otetta (jos olisi saanut, luu olisi itse asiassa otettu pois ettei kärsi pienen hampaat). Luu liikkui koko ajan kaueammas ja Hugo perässä, sitkeä sissi kun on. Lopulta Hugo kyllästyi ja kipitti takaisin kaappiinsa, mutta sitä ennen nähtiin vähintään viisi vaahtista ja monta erityisen metkaa asentoa. Hyvä ettei ollut siili katollaan kun väänteli itseään vaikka minkälaisille mutkille, haha. Jossain välissä kun tarjosin Hugolle haisteltavaksi toista luuta, Rymy haki sen veikalta pois kun selkäni käänsin... lapset.

Seikkailu päättyi tassupesuun, josta Hugeli ei pahemmin välitä - yrittää sen sijaan kohtaloonsa alistumatta aina ja ikuisesti kiivetä vadista pois, eh. Tämän jälkeen Hugo kävi napsimassa parit heinäsirkat sekä kissannappulat napaansa ja suuntasi sitten fleecepalojensa keskelle päikkäreille, ennen kuin veti pienen rundin pyörässään - joka muuten taas vaihteeksi kolisee kaapin ovia vasten raivostuttavan äänekkäästi vähän väliä (Hugo kun tykkää työntää sen ihan eteen repiessään sanomalehtiä sen alta, ahem). Muita tämä meteli ei ikinä häiritse, mutta meikäläistä kyllä, varsinkin kun yleensä se alkaa tasan JUST silloin kun minä pistän pääni tyynyyn... 

Uskomatonta muuten, että Hugo täyttää ensi vuoden helmikuussa jo kolme vuotta... ja silti musta tuntuu kuin tuo pieni piikkipallo olisi saapunut talouteen vasta eilen! Paitsi että, toisaalta taas tuntuu kuin se olisi ollut täällä aina, ihan niinkuin Rymykin. Mamman pienet, aaws.