Kuten sanottu, ja kuten kuvat kertoo, Coco näyttää tottuvan Hugeen tosi nopsaan, eikä Hugoakaan pahemmin haittaa vieraan koiran tuoksu. Ihan tavalliseen tapaan tutkii maailmaa, jos sille tuulelle sattuu ja on tutkimatta, jos ei huvita. Eilen jouduttiin lopulta ihan kieltämään neitiä, kun yritti tassuttaa siiliä ja haukkui aina kun tämä meni mm. hyllyn alle. Rymyllähän oli myös alussa tapana tehdä täsmälleen samoin + kutsua veikkaa leikkiin; tekee sitä itse asiassa vieläkin. Nyt ei poitsu tosin enää turhaudu, eikä näin ollen vingu tai hauku, vaan lähtee yksinkertaisesti omiin puuhiinsa, kun ei saa minkäänlaista kontaktia veikkaan. Coco varmaan lopulta päätyy samaan tulokseen, uskoisin - ainakin tänään näytti siltä. Nuuskutteli ja tutkaili, seuraili kovasti Hugen touhuja, eikä ollut ollenkaan niin pelokas mitä alkuunsa oli.
Mieheke on vähän kipeä, joten eilen kävin sitten molempien otuksien kanssa yksinäni yhteislenkin - ei ollut ollenkaan niin kamalaa tai vaikeaa kuin kuvittelin, vaikka hihnat välillä meinasivatkin mennä vähän sotkuun. Coco käveli ihan kuin olisi aina toisen kanssa kävellyt, antoi tilaa ja väisti, kun taas meidän höyrypää kiilasi, seilasi ja pölhöili... yhdessä vaiheessa olisin kaivannut suksia alle, ei olisi meikäläisen tarvinnut kävellä ollenkaan kun koirat veivät sen verran hyvin, ahem. Täytyy vähän hio'a tota meidän systeemiä, eh.
Mut hei, on mulla jotain tosi ihanaakin kerrottavaa! Rymy on nimittäin selkeästi kehittynyt, mitä lelujen jakamiseen tulee! Enää ei tarvitse koko ajan olla toista härkkimässä tai ärisemässä tai varastamassa, eikä vaadi myöskään jatkuvasti Cocon huomiota, eli Rymppä osaa jo antaa toisen olla rauhassa. Jos ja kun käy kierroksilla, komentaa toki kovasti edelleen, varsinkin jos Coco tulee meidän syliin/lähelle, mutta ei läheskään samaan tapaan kuin mitä alkuun - naapuritkin varmaan todella kiitollisia :D. Alkaa selvästi menemään oppi perille, huonosta käytöksestä kun seuraa kielto ja/tai jäähy, ja muutenkin näyttäisi pikkuhiljaa tottuvan Cocon läsnäoloon. Todella huojentavaa, oikeasti. Samoin se, ettei Coco läheskään aina anna Rympälle periksi, ei alistu kiusattavaksi, vaan osaa tarvittaessa komentaa ihan yhtä lailla. Lelujen suhteen Coco on taasen aika ovela, Rymy riehuu ja repii, Coco vain seisoo paikoillaan ja pitää lelusta kiinni; kun lopulta Rymppä rauhoittuu, Coco hipsii lelun kanssa tiehensä ja meidän poika jää nuolemaan näppejään XD
Ja tosiaan, näitä olo- ja leikkiharjoituksia jatketaan sitten ensi vuoden puolella, jee! Koejakso on nimittäin mennyt niin hyvin, että enemmän kuin mielellämme otamme tämän neidin tammikuun lopusta laumamme jatkoksi. Täytyy sanoa tähän vielä se, että olen kyllä ihan järkyttävän iloinen siitä, miten mutkitta ja sujuvasti tämä homma on mennyt eteenpäin; miten helppoa on Cocon omistajan kanssa ollut asioiden sopiminen! Se kun ei aina ole itsestäänselvyys. No, tuskinpa oltaisiin lähdetty koko touhuun mukaan, jos yhtään olisi epävarma olo koiran ja/tai otuksen ihmisten suhteen, mutta onneksi näin.
Loppuun vielä toinen kuvapläjäys, nämä ovatkin sitten tältä illalta. Btw, lisää kuvia Cocosta tältä päivältä (plus vähän muiltakin) löytyy muuten rymsteristä eli meitin facebook-sivustolta - toisin sanoen TÄÄLTÄ.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti