SOPISCO ELOHOPEAN AKA COCON KIRJOITELMA

Rakas Oma Ihmisorjani,

Täällä on ollut ihan mukavaa, vaikka mulla on hirveä ikävä sua. Rymy on välillä tosi tyhmä, kun se komentelee ja sanoo, etten saa koskea sen tavaroihin, mutta mä kyllä tiedän, että tollasia ne miehet vaan on - ihan hölmöjä. Ja tieks, se ei yhtään tykkää, kun sanon sille vastaan, mut mä sanon silti ja sit se raukka vaan vinkuu ja vikisee ja menee kantelemaan mammalleen, ahahahahaha! Me painitaan ihan hirveästi ja riehutaan pihalla ja välillä vähän sisälläkin. Ulkona se pölhö juoksee läpi lumikasojen ja yrittää karkuun, eikä se ollenkaan tykkää kun mä olen niin fiksu, että osaan oikaista. Miehet. Mä oon muutenki sitä fiksumpi, sen mamma kuiskas aamulla mun korvaan silleen. Oikeesti kuiskas! Rymy on kyllä rauhottunu tosi paljon, musta tuntuu, että meistä vois tulla tosi hyviä kavereita kunhan se vaan opettelee ensin vähän enemmän noita käytöstapoja. Mä luulen sen kyl oppivan, kun se joutuu aina välillä jäähyille ja sit se itkee ku pieni pentu siellä oven takana ja mulle tulee ihan huoli pöksyyn et jos sillä vaikka on joku hätä!

On ollut pakkasta, eikä mua ole kauheasti huvittanut lenkkeillä ja muutenki, noi kutsuu mua veturiksi. Tänään Rymyn mamma kyllä laittoi mulle ne vedonestovaljaat kun me lähdettin sen kanssa ihan kahdestaan, mut ei kuule kukaan hullu voi tuolla kylmässä kävellä vetämättä. Paitsi Rymy eilen kun mentiin yhdessä lenkki ja sille laitettiin ne mun valjaat, mut mä luulen, että se johtui enemmän niistä nameista joita sen mammalla oli taskussaan. Muakin ne kiinnosti tänään lenkillä vähän; sit kun mä tajusin ne, niin mä välillä kävelin tosi nätisti.

Mä olin tosi reipas sillon ekana yönä, ne kehui mua hirveesti. Eka mä kyllä yritin sinne isoon sänkyyn peiton alle, ihan kainaloon, mutta sitten kun en saanut mennä vaan ne käski mut alas, niin menin Rymyn kainaloon sen omaan petiin. Mä en tajua kun eka Rymy vaan vinkui ja vinkui siellä sen ihmisten sängyn vieressä, vaikka sen mamma sanoi sille miljoona kertaa, että "omaan petiin!" eikä se vaan tullu. Sit lopulta sitä sen mammaa alkoi kauheasti naurattamaan ja se sanoi jotain sellaista kuin, että "kyllä sä voit sinne mennä vaikka Coco on siellä, mene vaan!" ja sit vasta se tuli mun viekkuun. En tiedä johtuiko se siitä, kun Rymyhän ei saa tulla vieraspetiin jos mä olen siinä. Nyt me ollaan kyl nukuttu vähän miten milloinkin. Välillä mä oon yrittänyt sänkyynki, et jos ne vaikka muuttais mielensä. Ei ne ainakaan vielä, mut onhan tässä aikaa.

Ruoka on ollut ihan hyvää kanssa. Tänään, kun Iina meni avaamaan oven kun ovikello soi, niin mä söin kaikki Rymyn ruuat. Söin ja ihan kaiken kans! En koskenut omaani ollenkaan. Sit kun Rymy tajus sen, niin se söi melkein itkua vääntäen mun ruokani, ahahahahahahaah! Ei kannattais silleen aina kiusaa mua, mä kostan.  Rympän mamma sanoi, että huomenna se laittaa meiät eri huoneisiin syömään tai että ehkä pitäis laittaa vähän samaa safkaa munkin kuppiin, et jos se sit menis? Saas nähdä.

Mut joo, tosiaan, muuten Rymyn kanssa on ollut tosi hauska leikkiä, mut mua oikeesti välillä vähän jänskättää kun se ärisee niistä leluistaan ja sit tieks, kun tänään H tuli kotiin niin mä en olis muka saanu antaa sille ees pusua, vaiks musta on tullut ihan H:n fanityttö, seuraan sitä joka paikkaan. Sit kun Iina tuli kotiin, niin ne vei Rymyn jäähylle makkariin kun se alkoi taas isottelemaan. Kyllä mä sen vielä tavoille opetan, ei siinä.

Tänään ne jätti meiät hetkeksi ihan kahdestaan. Iina sanoi, että sitä pelotti tulla kotiin kun Rymy on niin mies, että se aina unohtaa käydä pissalla ja kakalla jos mä en mene sen kanssa ulos - ja sit se unohtaa silloinkin, kun menen. Kato kun jos en mene, niin se vinkuu heti sisälle, ja jos menen niin se yrittää vaan leikittää mua. Ota siitäkin nyt sit selvää. Mut ei se pissanut tai mitään kun oltiin kahdestaan. Mut äiti... mulla pääsi yksi vahinko sillon ekana yönä kun en mä oikein tienny miten mä pyytäisin ulos. Ei ne suuttuneet tai mitään, kantoivat vaan maton tonne kylppäriin ja sit pesi sitä vähän. Mut ei ne sitä viel takas tuoneet... Aika hyvin mä kyl tähtäsin, koko kämpän ainoa matto! Mieti miten hyvin. Nyt mä olen vähän silleen kävellyt tossa ton takaoven luona aina kun on ollut hätä ja joskus ne pyytää mua menemään pissalle ihan muuten vaan ja mä yleensä menen, mut ihan tohon oven lähelle et voin sännätä sisään. KYLMÄ, siis oikeesti.

Tänään mä kattelin kun Rymy leikki lumessa, se siis ihan oikeasti juoksee siellä minkä jaloistaan pääsee. Me oltiin just tultu sen mamman kanssa lenkiltä, ja mul oli vähän vilu, ja sit mua aina välillä vähän ujostuttaa mennä ulos ilman ihmistä kun se yks riekkuu ihan hulluna, niin Iina laittoi mulle Rymyn haalarin ja tuli mun kanssa ja sit me riehuttiin ihan kunnolla kaikki yhdessä. Yks lelu meni rikki, kun me vedettiin sitä Rymyn kanssa, mut ei sen mamma onneksi suuttunu siitäkään. Se vaan nauroi. Sit jossain vaiheessa se sanoi, että Rymy on ihan pöljä kun se ei tajua sen vetämisen olevan se leikki, Rymy vaan yrittää koko ajan saada sen lelun multa pois keinolla millä hyvänsä. Mua ei huvittanut tossa illalla ees pihalla leikkiä, vaikka Iinaki tuli sinne - seisoin vaan ovella tassuja nostellen. Väsyttääki, sitä paitsi.

Tietkö äiti, Rymyllä on isoveli! On sillä! Tai siis, oikeesti se on kyllä Rymyä pienempi mut se on jo melkein kolme, mieti miten vanha. Se on sellanen Hugo, se on tosi pieni, mut se pitää tosi kamalaa ääntä ja sillä on varmaan miljoona piikkiä ja ehkä silmät, mä en oo ihan varma. Mua vähän pelotti, kun se oli niin kamalan äkäinen ja sit tuhisi koko ajan, mut kyl mä sit menin sitä katsomaan ja vähän osui nenäkin sen piikkiin kun se säikähti mua ja poksui ja meni ihan palloks, mut sit mä vaan annoin sille vähän enemmän tilaa, ihan niinkuin Rymy pentuna, kuulemma. Rymppä melkein tieks käveli sen Hugon yli, se ei niinku yhtään kato eteensä. Siitä mä vähän arvelin, et ei se varmaan ole niin kauhean vaarallinen se Hugo, kun Rymy ei yhtään pelkää sitä.

Anyway, ne sanoi, että mä olen ollut tosi kiltisti ja tosi reipas. Tontut varmaan kertoo joulupukille, ja sit mä saan ihan sikana lahjoja jouluna, eiks nii???

Niin ja arvaa mitä? Rymyn kummitätsy sanoi, että mä olen ihana. Se sanoi, että jos me voitais hankkia just tällainen tyttökoira, niin sit se käy, ne kun vissiin miettii et voikohan Rympälle ottaa tyttöä kaveriks. Niin ja hei, mä ajattelin, että sulle tulee varmaan parempi mieli, jos sä näät vähän kuvia, joten tässä ois!

Ollaan me siis tehty muutaki ku nukuttu, mut Rympän mamman mielestä meistä on mukamas jotenkin tosi vaikea saada kuvia... Ja näissä parissa seuraavassa mä tsiigailen Hugoa, sitä ei vaan oikein näy, kun mä yritin olla mahdollisimman lähellä ja kaukana yhtä aikaa.

 

Ja sit tässä on se, kun mä katselin Rymyä ja Rympän mamma haki mulle sen haalarin - ja sit näkyy seuraavassa se lelu, joka me vahingossa rikottiin.

Ei mulla muuta - nähdään lauantaina, äiti!

Terkuin, Coco (muista ne lahjat, jooko?)