Vaikka Rymy mieluusti osallistuisi remontin jokaiseen vaiheeseen, on toinen vielä vähän liian pieni auttaakseen, ahem. Joten Rymyn päivät ovat menneet lähinnä pihalla riekkuen (on muuten ihan parasta katsella ikkunasta tapettia repiessäni miten Rymppä juoksee pihalla lelunsa kanssa, nyt on pojalla tilaa vetää rallia ihan sata lasissa, jes! Haavakaan ei enää näytä niin pahalta, mutta aion silti huomenna soitella josko lekuri olisi parantunut...). Tänään säästyttiin muten pihamaalla räkyttämiseltä, taisi ainoastaan kerran haukahtaa. Ja yhdessä vaiheessa meni koira mielestäni ohi, olin näkevinäni ainakin, ja tätäkin Rymy katseli ihan nätisti ja hiljaa aidan takaa, wau!
Tosi hienosti Rymppä on oppinut sen, että tiettyihin huoneisiin ei tietyssä vaiheessa tulla, vaikka välillä meinaa uteliaisuus viedä voiton. Suurimaksi osaksi poitsu on kuitenkin pysynyt barrikadin toisella puolella, tajusi tosiaan suht äkkiä, että joka kerta pistän sinne takaisin kun yrittää tulla luokseni ja siksipä on ihan nätisti vaan seuraillut mun puuhiani. Tänään ei yrittänyt yli kertaakaan, itse asiassa. Miehekkeen apunakin yritti alkuunsa olla vessaremontissa, mutta uskoi lopulta, ettei apua tarvita... tai ehkä tarvittiinkin, mutta ei nelijalkaiselta :D
Pakko laittaa pari kämäistä kännykuvaa, poitsu oli vaan jotenkin niin nätti maatessaan tänään pihamaalla, leikkikentän tapahtumia sekä lintuja tarkkaillen. Mitä ikkunasta olen seuraillut, Rymyllä on pari suosikki kohtaa pihalla; istuu suosikkispoteissaan välillä tosi pitkiä pätkiä joko naapurin rouvaa tutkaillen - tämä ahertaa usein takapihan kasvien kimpussa - tai sitten leikkikenttää tsiigaillen ja siellähän sitä katseltavaa/kuunneltavaa riittää! Joka päivä parin eri ryhmiksen hoitajat ja lapset kerääntyvät pihalle pariin otteeseen, on ollut ihan hauska seuraillu ns. työkavereiden hommia ja olla itse vaan lomalla :D Vaikka eipä tuon remontin takia tämä ole ollenkaan lomalta tuntunut... Eilen käväisi Miehekkeen sisko lapsineen aidan takana jutskaamassa, kun sattuivat puistossa olemaan. Rymyn mielestä lastenrattaat oli tosi jännät ja niille piti vähän innoisaan haukahtaa - tämä saikin vauvan itkemään ja Rymyn ihan hämilleen, "mikä toi on ja miks se pitää tollasta ääntä?" vaikka ollaanhan me näitä pieniä jo enemmänkin nähty... ei tosin tätä vauvaa muuta kuin pari kertaa noin läheltä :) Isompi pojista pelkää vieläkin Rymyä, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää. Ja oikeastaan parempi näin päin, eipähän tunge liian lähelle - sen tekee Rymy, huoh! Voi mun pientä.
Ja hei, JES! Nyt ei tarvitse enää laittaa mitään "vuoroin vieraissa" -tunnistetta! Tämä on nyt koti!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti