NORMIPÄIVÄ

Kuten sanottu, ja kuten kuvat kertoo, Coco näyttää tottuvan Hugeen tosi nopsaan, eikä Hugoakaan pahemmin haittaa vieraan koiran tuoksu. Ihan tavalliseen tapaan tutkii maailmaa, jos sille tuulelle sattuu ja on tutkimatta, jos ei huvita. Eilen jouduttiin lopulta ihan kieltämään neitiä, kun yritti tassuttaa siiliä ja haukkui aina kun tämä meni mm. hyllyn alle. Rymyllähän oli myös alussa tapana tehdä täsmälleen samoin + kutsua veikkaa leikkiin; tekee sitä itse asiassa vieläkin. Nyt ei poitsu tosin enää turhaudu, eikä näin ollen vingu tai hauku, vaan lähtee yksinkertaisesti omiin puuhiinsa, kun ei saa minkäänlaista kontaktia veikkaan. Coco varmaan lopulta päätyy samaan tulokseen, uskoisin - ainakin tänään näytti siltä. Nuuskutteli ja tutkaili, seuraili kovasti Hugen touhuja, eikä ollut ollenkaan niin pelokas mitä alkuunsa oli.

Mieheke on vähän kipeä, joten eilen kävin sitten molempien otuksien kanssa yksinäni yhteislenkin - ei ollut ollenkaan niin kamalaa tai vaikeaa kuin kuvittelin, vaikka hihnat välillä meinasivatkin mennä vähän sotkuun. Coco käveli ihan kuin olisi aina toisen kanssa kävellyt, antoi tilaa ja väisti, kun taas meidän höyrypää kiilasi, seilasi ja pölhöili... yhdessä vaiheessa olisin kaivannut suksia alle, ei olisi meikäläisen tarvinnut kävellä ollenkaan kun koirat veivät sen verran hyvin, ahem. Täytyy vähän hio'a tota meidän systeemiä, eh.

Mut hei, on mulla jotain tosi ihanaakin kerrottavaa! Rymy on nimittäin selkeästi kehittynyt, mitä lelujen jakamiseen tulee! Enää ei tarvitse koko ajan olla toista härkkimässä tai ärisemässä tai varastamassa, eikä vaadi myöskään jatkuvasti Cocon huomiota, eli Rymppä osaa jo antaa toisen olla rauhassa. Jos ja kun käy kierroksilla, komentaa toki kovasti edelleen, varsinkin jos Coco tulee meidän syliin/lähelle, mutta ei läheskään samaan tapaan kuin mitä alkuun - naapuritkin varmaan todella kiitollisia :D. Alkaa selvästi menemään oppi perille, huonosta käytöksestä kun seuraa kielto ja/tai jäähy, ja muutenkin näyttäisi pikkuhiljaa tottuvan Cocon läsnäoloon. Todella huojentavaa, oikeasti. Samoin se, ettei Coco läheskään aina anna Rympälle periksi, ei alistu kiusattavaksi, vaan osaa tarvittaessa komentaa ihan yhtä lailla. Lelujen suhteen Coco on taasen aika ovela, Rymy riehuu ja repii, Coco vain seisoo paikoillaan ja pitää lelusta kiinni; kun lopulta Rymppä rauhoittuu, Coco hipsii lelun kanssa tiehensä ja meidän poika jää nuolemaan näppejään XD 

Ja tosiaan, näitä olo- ja leikkiharjoituksia jatketaan sitten ensi vuoden puolella, jee! Koejakso on nimittäin mennyt niin hyvin, että enemmän kuin mielellämme otamme tämän neidin tammikuun lopusta laumamme jatkoksi. Täytyy sanoa tähän vielä se, että olen kyllä ihan järkyttävän iloinen siitä, miten mutkitta ja sujuvasti tämä homma on mennyt eteenpäin; miten helppoa on Cocon omistajan kanssa ollut asioiden sopiminen! Se kun ei aina ole itsestäänselvyys. No, tuskinpa oltaisiin lähdetty koko touhuun mukaan, jos yhtään olisi epävarma olo koiran ja/tai otuksen ihmisten suhteen, mutta onneksi näin. 

Loppuun vielä toinen kuvapläjäys, nämä ovatkin sitten tältä illalta. Btw, lisää kuvia Cocosta tältä päivältä (plus vähän muiltakin) löytyy muuten rymsteristä eli meitin facebook-sivustolta - toisin sanoen TÄÄLTÄ.

^_______________^

Tänään oli kylmä (tiedä olisiko johtunut hyytävästä tuulesta?). Niin kylmä, joka tapauksessa, ettei edes Rymyä kiinnostanut pihalla bongailla lintuja, oravia eikä naapureita kuten normaalisti. Tai no, saattoi se johtua myös siitä, ettei Neiti Cocoakaan huvittanut olla ulkona siis-niinku-yhtään ja Rymyhän seuraa tyttöystäväänsä uskollisesti pisteestä A pisteeseen B... tämän takia Rympän piti keksiä itselleen uusi bongauspaikka ja kyllähän se lopulta löytyikin. Kovin luova ei meidän poika osannut asian suhteen olla, mutta käytännöllinen kylläkin. Pehmeä alusta ihan neidin vieressä eli kyllä kelpasi tsiigailla.

Coco ei itse asiassa suostunut ennen mun töihinlähtöä käymään takapihalla edes pissalla muuta kuin ihan aamulla - pakko oli pistää toiselle panta kaulaan ja käyttää etupihalla pikaisesti, ettei ilmestyisi ihan hirveän montaa lammikkoa keittiön laminaatille (Oli muuten yöllä raukkaparka käynyt kahdesti pissalla, onneksi ekalla kertaa heräsin kun neiti tuli takaisin makkariin ja tiesin käydä kurkistamassa. Toisen saikin sitten siivota mieheke noustessaan.) Leikkiäkään ei neiti tahtonut tuolla kylmässä, vaikka heitin puvun ylle varmuuden vuoksi. Rymy kovin yritti toista leikittää, mutta Coco oli sitä mieltä, että sisään oli päästävä. 

Aamulenkki jätettiinkin sitten, osittain toisaalta mun muuttuneiden työkuvioiden takia, kokonaan väliin, mutta ei näyttänyt lapsosia haittaavan - lämpimässä pedissä oli mukava makoilla herkkuja rouskuttaen. Leikittiin välillä, mutta kovin nopsaan iski väsy neitikoiralle - onhan tämä meillä olo vielä uusi ja jännä juttu.

Ja toisaalta; "valitin" tässä yksi päivä vanhemmalle, aivan ihanalle työkaverilleni, miten mun karvainen nahkavekkarini on mennyt rikki sillä nykyään se herättää mut välillä vasta kympin jälkeen kun taas ennen oli jo aina ysin aikaan skarppina ylhäällä! Työkaverini naurahti ja totesi, että talvella luonto lepää, kuules ja niin se taitaa olla, jos näitä otuksia on uskominen...

Illalla, mittarin näyttäessä noin about -15, heitettiin sitten Cocolle kunnon tamineet ylle ja jo vain, kyllä kelpas! Tunnin lenkki vedettiin yhteisvoimin molempien koirien sekä miehekkeen kera ja vasta loppumetreillä alkoi tassut vähän neidillä nousta. Nauratti ihan, kun neiti vilukissa oli niin topattu ja meidän poitsulla pelkkä fleecetakki ja säärystin kaulassa. Cocolla oli siis Rymyn fleecehaalari, oma takkinsa sekä tossut. Lenkki sujuikin suht hyvin, Cocolla oli kyllä vedonestovaljaat ja tällä kertaa ne näyttivät toimivan paljon paremmin, kun ei tarvinnut juosta koko ajan kylmää karkuun :) Täytyy varmaan tehdä sama temppu aamulla, ainakin tossujen suhteen. Tulipa muuten koirakin vastaan: Rymy otti hienosti kontaktia -> namia napaan ja Coco taasen ei ollut moksiskaan. Ihanan virkistävää :D

Pari kuvaa vielä eiliseltä, Cocoa ei enää jännittänyt Hugo ihan niin paljoa. Tämä prosessi ei taida vaatia muuta kuin aikaa ja sitähän meillä ensi vuoden puolella sitten tulee olemaan, uskoisin.

 

Huomenna koiruudet joutuvat olemaan taas pari tuntia keskenään, mutta torstaina ollaan miehekkeen kanssa molemmat kotona ja minä vielä perjantainakin, jee! Tultiin muuten siihen tulokseen, että aivan kuten Totokin, Cocokin vissiin osaa avata oven (ellei Rymy sitten oppinut tätä taitoa veljeltään, mutta näytti sen vasta eilen?) sillä eilen kun mieheke tuli kotiin, oli väliovi (jonka työnsin kunnolla kiinni ja tarkistin vielä!) auki ja tuulikaapissa olleet tyhjät pahvilaatikot revitty ympäri kämppää. Tänään sama juttu. Huomenna täytyy kantaa miehekkeen painava työkalupakki eteiseen ja blokata ovi, etteivät pääse enää tuulikaappiin :D Onneksi oli siellä sijaitseva liukuovi kuitenkin kiinni, eli eivät olleet veijarit päässeet kenkien kimppuun, ne kun ovat piilossa pienen pienessä komerossa. Saas nähdä mitä ne huomenna keksivät, toivottavasti jotain yhtä ei-kamalaa!

SOPISCO ELOHOPEAN AKA COCON KIRJOITELMA

Rakas Oma Ihmisorjani,

Täällä on ollut ihan mukavaa, vaikka mulla on hirveä ikävä sua. Rymy on välillä tosi tyhmä, kun se komentelee ja sanoo, etten saa koskea sen tavaroihin, mutta mä kyllä tiedän, että tollasia ne miehet vaan on - ihan hölmöjä. Ja tieks, se ei yhtään tykkää, kun sanon sille vastaan, mut mä sanon silti ja sit se raukka vaan vinkuu ja vikisee ja menee kantelemaan mammalleen, ahahahahaha! Me painitaan ihan hirveästi ja riehutaan pihalla ja välillä vähän sisälläkin. Ulkona se pölhö juoksee läpi lumikasojen ja yrittää karkuun, eikä se ollenkaan tykkää kun mä olen niin fiksu, että osaan oikaista. Miehet. Mä oon muutenki sitä fiksumpi, sen mamma kuiskas aamulla mun korvaan silleen. Oikeesti kuiskas! Rymy on kyllä rauhottunu tosi paljon, musta tuntuu, että meistä vois tulla tosi hyviä kavereita kunhan se vaan opettelee ensin vähän enemmän noita käytöstapoja. Mä luulen sen kyl oppivan, kun se joutuu aina välillä jäähyille ja sit se itkee ku pieni pentu siellä oven takana ja mulle tulee ihan huoli pöksyyn et jos sillä vaikka on joku hätä!

On ollut pakkasta, eikä mua ole kauheasti huvittanut lenkkeillä ja muutenki, noi kutsuu mua veturiksi. Tänään Rymyn mamma kyllä laittoi mulle ne vedonestovaljaat kun me lähdettin sen kanssa ihan kahdestaan, mut ei kuule kukaan hullu voi tuolla kylmässä kävellä vetämättä. Paitsi Rymy eilen kun mentiin yhdessä lenkki ja sille laitettiin ne mun valjaat, mut mä luulen, että se johtui enemmän niistä nameista joita sen mammalla oli taskussaan. Muakin ne kiinnosti tänään lenkillä vähän; sit kun mä tajusin ne, niin mä välillä kävelin tosi nätisti.

Mä olin tosi reipas sillon ekana yönä, ne kehui mua hirveesti. Eka mä kyllä yritin sinne isoon sänkyyn peiton alle, ihan kainaloon, mutta sitten kun en saanut mennä vaan ne käski mut alas, niin menin Rymyn kainaloon sen omaan petiin. Mä en tajua kun eka Rymy vaan vinkui ja vinkui siellä sen ihmisten sängyn vieressä, vaikka sen mamma sanoi sille miljoona kertaa, että "omaan petiin!" eikä se vaan tullu. Sit lopulta sitä sen mammaa alkoi kauheasti naurattamaan ja se sanoi jotain sellaista kuin, että "kyllä sä voit sinne mennä vaikka Coco on siellä, mene vaan!" ja sit vasta se tuli mun viekkuun. En tiedä johtuiko se siitä, kun Rymyhän ei saa tulla vieraspetiin jos mä olen siinä. Nyt me ollaan kyl nukuttu vähän miten milloinkin. Välillä mä oon yrittänyt sänkyynki, et jos ne vaikka muuttais mielensä. Ei ne ainakaan vielä, mut onhan tässä aikaa.

Ruoka on ollut ihan hyvää kanssa. Tänään, kun Iina meni avaamaan oven kun ovikello soi, niin mä söin kaikki Rymyn ruuat. Söin ja ihan kaiken kans! En koskenut omaani ollenkaan. Sit kun Rymy tajus sen, niin se söi melkein itkua vääntäen mun ruokani, ahahahahahahaah! Ei kannattais silleen aina kiusaa mua, mä kostan.  Rympän mamma sanoi, että huomenna se laittaa meiät eri huoneisiin syömään tai että ehkä pitäis laittaa vähän samaa safkaa munkin kuppiin, et jos se sit menis? Saas nähdä.

Mut joo, tosiaan, muuten Rymyn kanssa on ollut tosi hauska leikkiä, mut mua oikeesti välillä vähän jänskättää kun se ärisee niistä leluistaan ja sit tieks, kun tänään H tuli kotiin niin mä en olis muka saanu antaa sille ees pusua, vaiks musta on tullut ihan H:n fanityttö, seuraan sitä joka paikkaan. Sit kun Iina tuli kotiin, niin ne vei Rymyn jäähylle makkariin kun se alkoi taas isottelemaan. Kyllä mä sen vielä tavoille opetan, ei siinä.

Tänään ne jätti meiät hetkeksi ihan kahdestaan. Iina sanoi, että sitä pelotti tulla kotiin kun Rymy on niin mies, että se aina unohtaa käydä pissalla ja kakalla jos mä en mene sen kanssa ulos - ja sit se unohtaa silloinkin, kun menen. Kato kun jos en mene, niin se vinkuu heti sisälle, ja jos menen niin se yrittää vaan leikittää mua. Ota siitäkin nyt sit selvää. Mut ei se pissanut tai mitään kun oltiin kahdestaan. Mut äiti... mulla pääsi yksi vahinko sillon ekana yönä kun en mä oikein tienny miten mä pyytäisin ulos. Ei ne suuttuneet tai mitään, kantoivat vaan maton tonne kylppäriin ja sit pesi sitä vähän. Mut ei ne sitä viel takas tuoneet... Aika hyvin mä kyl tähtäsin, koko kämpän ainoa matto! Mieti miten hyvin. Nyt mä olen vähän silleen kävellyt tossa ton takaoven luona aina kun on ollut hätä ja joskus ne pyytää mua menemään pissalle ihan muuten vaan ja mä yleensä menen, mut ihan tohon oven lähelle et voin sännätä sisään. KYLMÄ, siis oikeesti.

Tänään mä kattelin kun Rymy leikki lumessa, se siis ihan oikeasti juoksee siellä minkä jaloistaan pääsee. Me oltiin just tultu sen mamman kanssa lenkiltä, ja mul oli vähän vilu, ja sit mua aina välillä vähän ujostuttaa mennä ulos ilman ihmistä kun se yks riekkuu ihan hulluna, niin Iina laittoi mulle Rymyn haalarin ja tuli mun kanssa ja sit me riehuttiin ihan kunnolla kaikki yhdessä. Yks lelu meni rikki, kun me vedettiin sitä Rymyn kanssa, mut ei sen mamma onneksi suuttunu siitäkään. Se vaan nauroi. Sit jossain vaiheessa se sanoi, että Rymy on ihan pöljä kun se ei tajua sen vetämisen olevan se leikki, Rymy vaan yrittää koko ajan saada sen lelun multa pois keinolla millä hyvänsä. Mua ei huvittanut tossa illalla ees pihalla leikkiä, vaikka Iinaki tuli sinne - seisoin vaan ovella tassuja nostellen. Väsyttääki, sitä paitsi.

Tietkö äiti, Rymyllä on isoveli! On sillä! Tai siis, oikeesti se on kyllä Rymyä pienempi mut se on jo melkein kolme, mieti miten vanha. Se on sellanen Hugo, se on tosi pieni, mut se pitää tosi kamalaa ääntä ja sillä on varmaan miljoona piikkiä ja ehkä silmät, mä en oo ihan varma. Mua vähän pelotti, kun se oli niin kamalan äkäinen ja sit tuhisi koko ajan, mut kyl mä sit menin sitä katsomaan ja vähän osui nenäkin sen piikkiin kun se säikähti mua ja poksui ja meni ihan palloks, mut sit mä vaan annoin sille vähän enemmän tilaa, ihan niinkuin Rymy pentuna, kuulemma. Rymppä melkein tieks käveli sen Hugon yli, se ei niinku yhtään kato eteensä. Siitä mä vähän arvelin, et ei se varmaan ole niin kauhean vaarallinen se Hugo, kun Rymy ei yhtään pelkää sitä.

Anyway, ne sanoi, että mä olen ollut tosi kiltisti ja tosi reipas. Tontut varmaan kertoo joulupukille, ja sit mä saan ihan sikana lahjoja jouluna, eiks nii???

Niin ja arvaa mitä? Rymyn kummitätsy sanoi, että mä olen ihana. Se sanoi, että jos me voitais hankkia just tällainen tyttökoira, niin sit se käy, ne kun vissiin miettii et voikohan Rympälle ottaa tyttöä kaveriks. Niin ja hei, mä ajattelin, että sulle tulee varmaan parempi mieli, jos sä näät vähän kuvia, joten tässä ois!

Ollaan me siis tehty muutaki ku nukuttu, mut Rympän mamman mielestä meistä on mukamas jotenkin tosi vaikea saada kuvia... Ja näissä parissa seuraavassa mä tsiigailen Hugoa, sitä ei vaan oikein näy, kun mä yritin olla mahdollisimman lähellä ja kaukana yhtä aikaa.

 

Ja sit tässä on se, kun mä katselin Rymyä ja Rympän mamma haki mulle sen haalarin - ja sit näkyy seuraavassa se lelu, joka me vahingossa rikottiin.

Ei mulla muuta - nähdään lauantaina, äiti!

Terkuin, Coco (muista ne lahjat, jooko?)

HUGO, the AMAZING VAAHTOPALLO

"Vaahtopallojen tekeminen, ”vaahtistelu”: Kohdatessaan uuden mielenkiintoisen tuoksun (hajuvesi, käsivoide, nahka jne.), siili voi alkaa nuolla ja pureskella tuoksuvaa kohdetta, tehdä sitten syljestään vaahtoa ja levittää sen lopulta piikistöönsä. Jotkut siilit tempautuvat puuhaan niin innokkaasti, että saattavat samalla kaatua kumoon. Tämän erikoisen käyttäytymisen syytä ei varmuudella tiedetä, mutta epäillään, että ”vaahtistelemalla” siili yrittäisi painaa uuden hajun mieleensä. Toinen teoria on, että oudon tuoksuinen vaahto karkottaisi vihollisia. Joka tapauksessa tämä on siilille aivan normaalia käyttäytymistä." / TÄHDENLENNON SIILIT

Kas noin, siinä teille yks hurmaava Hugo - the amazing vaahtopallo! Vaikka Hugo melkein joka ilta saakin juoksennella ympäri kämppää, piikkipallosta saa harvoin loistavia kuvia; joko Rymy on koko ajan tiellä, Huge liian nopea liikkeissään (/ihmiset liian hitaita) tai kamera kadoksissa aina kun jotain hauskaa tapahtuu, argh. Mutta ei tällä kertaa! Tänään Hugoa ei kameran läsnäolo haitannut ollenkaan, toisin kuin välillä, sillä pojalla oli niin hemskutin mielenkiintoinen kohde nuuskuteltavana; Rymyn puruluu, nääs. 

 Luu oli juuri sen verran iso, ettei siitä saanut raukkaparka hampaillaan otetta (jos olisi saanut, luu olisi itse asiassa otettu pois ettei kärsi pienen hampaat). Luu liikkui koko ajan kaueammas ja Hugo perässä, sitkeä sissi kun on. Lopulta Hugo kyllästyi ja kipitti takaisin kaappiinsa, mutta sitä ennen nähtiin vähintään viisi vaahtista ja monta erityisen metkaa asentoa. Hyvä ettei ollut siili katollaan kun väänteli itseään vaikka minkälaisille mutkille, haha. Jossain välissä kun tarjosin Hugolle haisteltavaksi toista luuta, Rymy haki sen veikalta pois kun selkäni käänsin... lapset.

Seikkailu päättyi tassupesuun, josta Hugeli ei pahemmin välitä - yrittää sen sijaan kohtaloonsa alistumatta aina ja ikuisesti kiivetä vadista pois, eh. Tämän jälkeen Hugo kävi napsimassa parit heinäsirkat sekä kissannappulat napaansa ja suuntasi sitten fleecepalojensa keskelle päikkäreille, ennen kuin veti pienen rundin pyörässään - joka muuten taas vaihteeksi kolisee kaapin ovia vasten raivostuttavan äänekkäästi vähän väliä (Hugo kun tykkää työntää sen ihan eteen repiessään sanomalehtiä sen alta, ahem). Muita tämä meteli ei ikinä häiritse, mutta meikäläistä kyllä, varsinkin kun yleensä se alkaa tasan JUST silloin kun minä pistän pääni tyynyyn... 

Uskomatonta muuten, että Hugo täyttää ensi vuoden helmikuussa jo kolme vuotta... ja silti musta tuntuu kuin tuo pieni piikkipallo olisi saapunut talouteen vasta eilen! Paitsi että, toisaalta taas tuntuu kuin se olisi ollut täällä aina, ihan niinkuin Rymykin. Mamman pienet, aaws.

TÄLTÄ NÄYTTÄÄ PYYKKIPÄIVÄ

Meillä oli tässä yhtenä päivänä pyykkipäivä - nyt on pakko myöntää, että meikäläinen pesee pyykkiä (ja silittää) lähinnä töissä kun pakko on, eli meillä pyykkäyksen hoitaa yleensä sekä mieheke että varsinkin siskoni, yleensä kera Rympän. Kyllä me tietenkin autetaan välillä Rymyn kanssa yhdessä mm. pyykin lajittelussa, niinku yllä näkyy... Siinä me ollaan tosi hyviä, ihan selvästi: Rymy aina ilmoittaa mitä väriä tulee pestä, pistämällä itsensä makaamaan kyseisen värikasan päälle ja minä tietenkin ohjeistan myös vierestä, naisilla kun on aina hyviä neuvoja (vai miten se nyt meni?) ... Ahem. 

Btw. Rymy painaa 13,6 kiloa ja vaikka esim. Totoon verrattuna sehän on paljon "kevyempi" vaa'an mukaan, näyttää poitsu kuitenkin siltä, että vähän pitää painoa nyt saada alas. Epäilen, että syypää tähän pieneen pulskistumiseen on varsinkin noi lenkkinamit, nyt kun ollaan oikeasti harjoiteltu nätisti kävelyä ja ohituksia tosi paljon namien avulla ja lenkeillä ainoastaan ne tietyt namit ovat toimineet - koiran tullessa vastaan perusnappulat eivät yksinkertaisesti riitä ylläpitämään sitä kiinnostusta ja jännän paikan tullen, ne pudotetaan simppelisti maahan. Nyt täytyy olla hetken aikaa taas tarkkana, ettei poitsulle anneta mitään ylinmääräisiä herkkuja ihan vaan huvin vuoksi.

Ja hei, pihalla ollaan harjoiteltu eri lelujen tuomista (sitäkin usein namien kanssa, nyt olen vähentänyt niiden antamista tosi reippaasti) alkuun vähän niinkuin vahingossa. Siitä ei ole kylläkään ole havainnollistavaa kuvaa, harmi vaan, mutta Rymppä tosiaan alkaa pikku hiljaa ymmärtämään eron lauseiden "tuo pallo", "tuo lelu" sekä "tuo frisbee" välillä. TOSIN, ehkä pitäisi jättää toi "tuo lelu" kokonaan pois koska tähän asti se on tarkoittanut minkä tahansa noiden tuomista ja se meinaa vähän aiheuttaa hämminkiä. Tai sitten, koska mieheke aina hokee "hae lelu" -lausahdusta tuon meikäläisen version sijaan (huoh, miehet!), ehkä voidaan tehdä hae lelu:sta sellainen ympäripyöreä käsky, eli tosiaan mikä tahansa noista vaihtoehdoista kelpaa kun taas "tuo lelu" tarkoittaa sitä tiettyä, tai tietynlaista lelua - siinä joutuu vähän aivonystyrätkin tekemään hommia. Huomionarvoista on myös se, että Rympällä on kaksi palloa joten "tuo pallo" -käskyn kuullessaan poitsu saa itse valita kumman pallon tuo, ellei sitä erikseen kädellä osoiteta kumpaa tarkoitetaan. Samoin löytyy parikin muovista lelua ja niistäkin saa vapaasti valita ellei toisin osoiteta. Hyvin on muuten senkin tajunnut, on noi ihmeen fiksuja otuksia - halutessaan.

Loppuun vielä pieni kuvasatsi, tällä kertaa tähtenä toimii kuitenkin Hugo-Eevert. Hugo elää niin perusarkea aina ja koko ajan, ettei Herra Ärtsystä tunnu olevan ikinä mitään uutta ja ihmeellistä kerrottavaa, ellei sitten ole satuttanut itseään. No, patti ei ole ainakaan vielä uusiutunut, rinnassa ollut haava parantunut, eivätkä tassutkaan ole pitkään aikaan olleet verillä, joten hyvin on mennyt. Olen jo tainnut mainitakin, ettei Hugea Rymyn, tai meidän, läsnäolo sinänsä häiritse enää ollenkaan, ellei tehdä äkkinäisiä liikkeitä/ääniä - silloin ilmestyy otsalle elvis-fleda, kuten me sitä kutsumme, ja ilme muuttuu juuri niin ärtyisäksi kuin siililtä vaan voi odottaa!