Tiistaina Rymy oli ensimmäistä kertaa elämässään hoidossa kaverinsa Seran luona. Onhan tuo otus ollut äitini luona hoidossa silloin, kun äiti vielä asui tässä meidän nykyisessä kämpässä, mutta yhtään sen vieraamman luona ei ole ikinä ollut. Ei ole ollut sellaisia tuttavia, joilta olisi voinut edes ajatella pyytävänsä, mutta kappas kepposta, nyt on!
Tehtiin tuolloin ehkä se klassinen virhe, ettei Rymy varmaankaan tajunnut meidän lähtevän pois, kun läksi itse Seran kanssa sisään ja me auton suuntaan. Kun sitten huomasi meidän kadonneen, alkoi pieni panikki eli läähätteli ja vinkui; oli mm. nyhrännyt meidän kankaista kakkapussijemmaamme - en tyhmänä tajunnut ottaa poitsulle muutaman tunnin vierailulle omaa fleeceä mukaan, ei tullut mieleen vasta kun autossa. Oli Rymppä onneksi rauhoittunutkin jossain välissä hetkeksi. Koira palautettiin meille kotiin eli palvelu pelasi, hih! Saatiin Seran fleece meille Rympän petiin, ja heille annettiin vastaavasti Rymyn yksi oma fleece mukaan jo etukäteen. Olisi ehkä pitänyt tosiaan pojalle sanoa jotain, kuten aina kun lähdetään pois kotoa tai mennä hetkeksi sisään Rympän kanssa, mutta jälkiviisaus ei vie pitkälle - paitsi että ensi kerralla tiedetään paremmin! Olen melko varma, että poitsu tottuu kyllä, kun tarpeeksi tutuiksi tulee sekä talo että perhe :)
Tehtiin tuolloin ehkä se klassinen virhe, ettei Rymy varmaankaan tajunnut meidän lähtevän pois, kun läksi itse Seran kanssa sisään ja me auton suuntaan. Kun sitten huomasi meidän kadonneen, alkoi pieni panikki eli läähätteli ja vinkui; oli mm. nyhrännyt meidän kankaista kakkapussijemmaamme - en tyhmänä tajunnut ottaa poitsulle muutaman tunnin vierailulle omaa fleeceä mukaan, ei tullut mieleen vasta kun autossa. Oli Rymppä onneksi rauhoittunutkin jossain välissä hetkeksi. Koira palautettiin meille kotiin eli palvelu pelasi, hih! Saatiin Seran fleece meille Rympän petiin, ja heille annettiin vastaavasti Rymyn yksi oma fleece mukaan jo etukäteen. Olisi ehkä pitänyt tosiaan pojalle sanoa jotain, kuten aina kun lähdetään pois kotoa tai mennä hetkeksi sisään Rympän kanssa, mutta jälkiviisaus ei vie pitkälle - paitsi että ensi kerralla tiedetään paremmin! Olen melko varma, että poitsu tottuu kyllä, kun tarpeeksi tutuiksi tulee sekä talo että perhe :)
Serahan on blogissa vilahdellut muutamaankin otteeseen; talvella tehtiin niitä pieniä lenkkejä, kun eihän pieni neiti pidempiin kylmällä pystynyt, emäntänsä on vieraillut meillä muutenkin (mm. siskon juhlissa toimi tassuvastaavana, kun istui tuossa takaoven lähettyvillä, eikä oma äitini uskaltanut kuivata Rymyn/Cocon tassuja, kun jos ne vaikka puree tai jotain! O.o) ja me ollaan käyty tosiaan heidän luona tutustumassa paikkaan Rympän kanssa. Käytiin vielä eilenkin ettei jäisi mitään "traumoja" hoitopätkästä, eikä annettu sateen häiritä! Eilen Rymy oli vähän varovainen, ei suostunut esimerkiksi sisään menemään ellen minä mennyt ensin ja pysytteli aika paljon lähelläni, mutta kyllä se välillä innostui leikkimään neidin leluilla. Ja sammahti se sinne lattiallekin, kun oli ensin etsinyt oman fleecensä ja raahannut sen alustakseen sellaiselle paikalle, että kuitenkin näki meidät koko ajan. Mies haki meidät sitten kotiin illemmalla - muutama tunti vierähti kuin siivillä, vielä olisi paljon ollut juteltavaa!
Kello on nyt vähän vaille 10 ja Rymyä tullaan ihan just kohta hakemaan, iiiiks! Yövuoroja lukuunottamatta, en ole koskaan ollut erossa Rymystä pidempää pätkää. Olen oikeastaan aika innoissani - ajatella, kokonainen ilta ihan vaan itselleni ja vielä viikonloppu siihen samaan syssyyn! Tänään aion viettää pienimuotoiset illanistujaiset kaverini kanssa, mies potkitaan täksi illaksi salille tai jonnekin, huomenna sitten lähdetään kotipaikkakunnalleni (Cheeeeek!) ja sunnuntaina mennään Nummelaan syömään isovanhempieni luokse. Pieni pesäero tekee varmasti hyvää sekä minulle, että koiralle :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti