VASTAUKSIA KYSYMYKSIIN VOL 1

Jos tulee mieleen lisää kysymyksiä, joihin haluaisitte vastauksia, jättäkää toki kommenttia TÄNNE :)

Millainen Rymy oli pentuna?

Onkohan aika kullannut muistot, kun mun tekee mieli sanoa vaan että IHANA. Öö. Eihän Rymy kai vieläkään ihan aikuinen ole, kun vasta täyttää 2 elokuussa, mut oli se pienempänä jotenkin paljon enemmän hölmö, sellainen ihme häslääjä... tuntui, että jos se ei nukkunut, sillä oli aina kiire jonnekin - sitten iski uhmaikä ja oltiin aina tekemässä jotain pahaa (uhmaikä tuntuu jatkuvan edelleen, ahem). Ennen kastraatiota Rymy oli tosi nirso, joten sen ruokien kanssa sai leikkiä ja pelleillä ihan urakalla - mikään ei kelvannut, tarjosit mitä hyvänsä, ja välillä turhautti ja tympi ihan hemmetisti.... Niin, ja Rymyssä on aina ollut pienen vinkuiivarin vikaa, mutta näin kasvaessaan on alkanut menemään jo perille, ettei vinkumalla tosiaan saa tahtoaan aina läpi, vaikka kuinka yrittäis. Autoilusta ei poitsu pentuna tykännyt yhtään, vinkui ja itki takapenkillä minkä ehti, mutta nyt menee nekin jo niiiiin rutiinilla, että kai se oli ihan harjoituksesta kiinni. Kai se aika peruspentu on ollut, innokas ja menevä, silmät kirkkaana tutki ja ihmetteli ihan kaikkea. Toisaalta alkuunsa oli kamalan rohkea ja utelias ja toisaalta taas sitten sellanen herkkä mamman poitsu. Iskän chihuja kun kerran säikähti, niin ponkaisi suoraan maasta syliini, kun seisoin vieressä :D

Mikä on koirasi parhain puoli? Entä huonoin?

Hmm... ihan törkeän vaikea kysymys! :D En ehkä osaa lähteä luokittelemaan mikä on PARHAIN, mutta tälleen äkkiseltään tuleen mieleen se, että Rymy ottaa kaiken nykyään kotona aika lungisti ja se on mun mielestä jotenkin tosi hyvä piirre, sellainen jota osaan tällä hetkellä arvostaa varsin paljon. Sitä ei pelota remontit, eikä ukkoset, ja pihallakin se tykkää leikkimisen sijaan usein istuskella ja tutkiskella maailmaa. Tykkään tästä sen uudesta rauhallisuudesta, siitä ettei se enää koko ajan häslää hulluna. Toisaalta tuo samainen piirre on välillä se sen huonoin puoli. Kello kolmelta yöllä, Rymy saattaa tyytyväisenä istua pihalla hyttysten syötävänä ja ihmetellä naapureita, eikä todellakaan tahdo tulla sisään, kun on niin paljon kaikkea katseltavaa. Onneksi meillä on hyvin vahva tuo luoksetulo, ainakin tälleen kotona, eli jos meinaa meikäläiseltä hermot mennä, ei tarvitse muuta kuin huutaa TÄNNE ja jo vain lentää poitsu sisään.

Miksi halusit juuri whippetin?

Itse asiassa, mä en ollut alkuun ihan varma, haluanko whippetin vai italianvinttikoiran... Näihin kahteen rotuun päädyttiin kylmän eliminoinnin kautta, hakusessa kun oli tosiaan mahdollisimman hypoallerginen (ja sellainen, jonka turkki ei ainakaan vaatisi minkäänlaista hoitoa) + sopivankokoinen koira, tai ainakin sellainen, joista monet muut kaltaiseni allergikot/astmaatikot eivät ole saaneet oireita, tai joille ovat siedättyneet. En halunnut pientä koiraa, enkä liian isoa ja vaikka melkein kaikki koirat ovat omalla tapaa erittäin kauniita, en ole ikinä pahemmin välittänyt yhtään pidempiturkkisista koirista, omaan nenääni niiden turkit jotenkin haiskahtavat enemmän koiralta ja se pistää nenän kutiamaan, liekö sitten psykologista :D. Niin, ja olen aina tykännyt vinttikoirien ulkonäöstä ja mitä enemmän luin näiden kahden rodun luonteista, sitä enemmän kallistuin miehen kanssa whippetin puoleen. Lisäksi toiveena oli tietyllä tapaa helppo koira; se on tullut todistetuksi, että kunnon liikunnalla, aivojumpalla ja aktiviteetilla whippetit tosiaan ovat melko huomaamattomia koiria sisätiloissa - ainakin halutessaan.

Oliko mielessä joku muukin rotu, kuin mitä nykyinen koirasi on?

Kuten sanottu, italiaanoa mietittiin kanssa. Kyllä mä kaikki villakoirat ja bichonitkin mielessäni kävin läpi, mutta ne ei vaan jotenkin iskeneet silloin. Nyt ne ehkä jopa voisivatkin :P

Vaatiiko siilisi paljon aikaa?

Nyt on pakko myöntää siilin olevan siitä ihanteellinen lemmikki, ettei se periaatteessa vaadi omistajaltaan aikaa paljon yhtään, mutta jos haluaa pitää pienen terveenä ja kesynä, on sen kanssa kuitenkin seurusteltava päivittäin. Ei se kuitenkaan koiran tavoin tule sitä huomiota hakemaan, tietenkään, vaikka joskus jäisikin vähemmälle noi seurustelut. Alle 15:sta minuutissa pesee, kuivaa ja täyttää poitsun ruokakupit, ottaa iltaruuan sulamaan ja puhdistaa vielä vaikka pyöränkin ja/tai vaihtaa puhtaat paperit tasoille, eli noihin päivittäisiin perusjuttuihin ei tosiaan kamalasti aikaa mene, vaikka onkin mielestäni työläämpi kuin vaikkapa hiiri tai hamsteri. Kaappi taasen siivotaan meidän taloudessa silloin kuin on likainen ja siinä sitten vierähtää tunti tai pari, samoin noiden Hugon ruokien tekemisessä ja pakastamisessa menee hetki, mutta yleensä se tehdään n. kerran kuukaudessa.

Normaalisti pyritään siihen, että Hugon kanssa seurustellaan vähintään 10 minuuttia joka ilta mutta on niitäkin iltoja kun ei yksinkertaisesti ehditä muuta, kuin tarkastamaan poitsun kunto - tarvitseeko pesua, onko tassut kunnossa jne. Sitten on taas niitä iltoja, kun siili viettää kylvyn/tassupesun jälkeen tunnin tai pari ihan vaan sylissä/sohvalla, kun itse katselemme vaikkapa telkkaa, jonka jälkeen saakin mennä valvonnan alaisena tutkimaan paikkoja. Pyritään keksimään Hugolle pieniä aktiviteetteja niin usein kuin mahdollista, tällä hetkellä on tuo meidän uusi kirpparilta saatu matto todella IN - eli sen kanssa saattaa siili ähertää vaikka puoli tuntia :D Yleensä Hugo kuitenkin aika pian vetäytyy "turvaan" kaappiinsa, varsinkin nyt kun tätä meidän hoitokoiraa on piikkipallo kovasti kiinnostanut. Varmaan Coco lähdön jälkeen kaapin ovi alkaa taas iltaisin olemaan auki ja Hugo saa tulla ulos vielä meidän kanssa puuhastelun jälkeen jos ja kun tahtoo :)