HOITORAPSA + VAIKEITA ASIOITA

Täällä taas painitaan "vaikeiden" asioiden kanssa, mutta aloitetaan kuulumiset nyt kuitenkin hyvin sujuneesta hoitopätkästä! 

Rymy oli siis ystäväni luona perjantaista sunnuntaiseen, vasta yhdeksän pintaan illalla päästiin hakemaan poitsu kotiin, kun matkaan meni se yli pari tuntia. Pihaan kun ajettiin, tulivat nämä juuri pienimuotoiselta metsäpissatuslenkiltä (asuvat keskellä metsää), ja Rymy katseli hetken kauempaa, siis mitäs täällä tapahtuu? Kun sitten astuin autosta ulos ja huusin moikat, syöksyi poitsu vastaan lentäen. Ystäväni risti Rymyn tuijottavaksi muumiokoiraksi, kun on kuulemma niin eleetön verrattuna heidän pieneen hölmöönsä, ja ystäväni tosiaan huikkasi nauraen siinä hakiessamme, että jo vain tuli eloa muumiokoiraankin! :D 

Hoidossa ei tosiaan ilmennyt mitään suurempia ongelmia, mitä nyt ensimmäisenä yönä Rymy oli päättänyt vinkua kolmesta viiteen, kun perheen poika oli käynyt vielä pikkutunneilla syömässä, haha. Seuraava yö olikin mennyt sitten ilman mitään. Heillähän ei koirat nuku samalla tapaa makkarissa kuten meillä, mutta eiköhän tässä tapauksessa turvaa antava voima ollut se kaverikoira - eikä ihmisetkään kaukana olleet. Perheen isäntää alkoi naurattaa, kun nukkumisista puhuttiin, ja sanoi sitten, että aamulla kun hän oli herännyt, olivat Rymy ja Sera vaihtaneet petejä, eli Sera makasi pitkin pituuttaan Rymyn suurella patjalla ja Rymy oli ahtaununut neidin pieneen pesään, hih!

Yhteen eivät olleet kaverukset ottaneet, vaikka ulkona tuo leikkiminen välillä kävikin aika villiksi, omat nappulat eivät tietenkään olleet kelvanneet, kun oli jotain muuta tarjolla - onneksi sentään omat raakaruokansa olivat iltaisin maistuneet. Eikä nuo nappulat muuten menneet eilen illallakaan, eikä tänään aamulla. Saas nähdä milllä mielellä poitsu huomenna on. Perheen isäntään oli Rymy kovasti tykästynyt, kuulemma.

Tässä vielä pari ystävältäni facesta lainattua kuvaa hoitotunnelmista :D Oli poitsu kuulemma eilenkin ottanut lepiä ehkä jonkun tunnin, ja muutoin olivat riekkuneet ja leikkineet ja riekkuneet ja leikkineet.

 

Tuota pientä nimilaatalla varustettua pantaa olivat pitäneet päivisin pojalla, heillä kun ei ole aidattua pihaa, vaan asuvat tosiaan aika syrjässä metsän keskellä. Oli Rymy kuulemma välillä yrittänyt liian lähelle tietä jos silmä vältti, mutta aina oltiin saatu haettua takaisin, ei ollut lähtenyt livohkaan :)

Sitten ne "vaikeat" asiat. Ystäväni soitti sunnuntaina aamulla kuulumisia. Ollaan hänen kanssaan tässä nyt jo pidempään puitu Rymyn kynsienleikkaamista, eli ollaan siis yritetty pohtia tekniikoita, joilla homma hoituisi ilman niitä sotilaallisia toimenpiteitä ja tulosta on havaittavissa! En ollut ikinä aikaisemmin tajunnut, että voisin alkaa poitsua palkkaamaan pelkästään saksien näkemisestä, kynnen kopsuttelusta, yhden kynnen leikkaamisesta jne, vaikka järkeehän tuo käy aivan loistavasti, duh. Joten sitä olenkin nyt jo ehtinyt harjoittelemaan, mutta sitten sunnuntaina ystäväni kysäisi, että olenko huomannut, että Rymyllä alkaa tassut vetämään virheasentoon, juurikin noiden kynsien takia. Olivat kiinnittäneet nyt huomiota asiaan, kun Rymy oli tosiaan heillä enemmän kuin vain pikaisesti kylässä. Olen NIIN iloinen, että tämäkin asia tuli ilmi nyt ja vielä sellaisen ihmisen suusta, jolla on monien vuosien kokemus koirista. Ja olen niin iloinen, että sanoivat asiasta ihan suoraan, koska oman "lapsensa" suhteen sitä usein sokaistuu. Kyllähän mä sen sitten näin, kun koira haettiin kotiin ja ystäväni kädestä pitäen selitti ja näytti sen asennon. Tuli sellainen AHAAA-elämys.

He olivat sitten kokeilleet leikata Rymyn kynnet, kun olivat omaltaankin ottaneet, ja hyvin oli mennyt! Ainut vaan, että ydin on tosiaan ehtinyt jo kasvaa sen verran pitkäksi, ettei siitä paljoa saanut otettua ja ystäväni suosittelikin lekurikäyntiä - eli Rymy nukutettaisiin, kynnet leikattaisiin ja ydin ns. poltettaisiin ja samalla voitaisiin putsata hampaat. Samoin oli hänen  aikaisemmalle koiralleen tehty joskus, kun oli tehnyt "saman virheen".  Ystäväni sanoi myös, että Rymy on vetänyt meikäläistä ihan kuin pässiä narussa, eli on selkeästi aistinut epävarmuuteni, hermostunut ehkä siitä itsekin, ja pistänyt kunnon draamashown pystyyn tietäen, että annan lopulta periksi, kun luulen satuttavani toista. Meille näytettiin Rymyn kanssa toimiva asento, mitä itse en ollut ikinä tullut ajatelleeksi; eli siis mies oli polvillaan/kyykyssä Rymyn vieressä, Rymy nojasi häneen ja mies käänsi Rymyn tassua ikään kuin hevosella taaksepäin, jolloin emäntä sai kätevästi napsaistua kynnet. Tämä mekin nyt otetaan käyttöön, eli yhteisvoimin ruvetaan leikkaamaan niitä kynsiä - ollaan aina molemmat turhauduttu, kun ei ole löytynyt hyvää tyyliä, homma on mennyt niin hankalaksi, ja sitten äyskitään toisillemme ja Rymyhän hermostuu täysin ja homma hankaloituu entisestään! Yhdessä vaiheessahan kynnet saatiin leikattua niin, että Rymy makoili rentoja jossain, mutta Cocon tulon jälkeen kuvio muuttui täysin - havahtui heti, kun tajusi mistä kyse, ja taas alkoi venkoilu. Luulen, että vika on ollut noissa huonoissa saksissa - eikä me ikinä tyhminä tajuttu kokeilla Cocon omia saksia. Äly hoi, älä jätä. No, jälkiviisaus on ihana asia. Vanhojen saksiemme kanssa homma oli tosi hankalaa, ja minä kuvittelin, etten vain osaa jotenkin leikata niillä, eli sen takia mies yleensä yrittii hoitaa leikkauksen, mutta kyllä vaan minäkin sain leikattua kynnen pari kerrallaan uusilla saksilla, eli ei ollut vika minussa, nih! Ja minä kun vielä pitkän aikaa pohdin, että pitäisikö ostaa uudet sakset ja aina vaan unohdin koko jutun kaupassa.

Nyt meillä on siis nuo paremmat sakset ja tekniikkakin taitaa olla löytynyt, mutta... Tuulenkoirissa kun kysyin mielipiteitä tuosta operaatiosta, kaikki ovat tähän asti sanoneet, että he leikkaisivat nyt vain joka päivä/joka toinen päivä kynnestä vähän, että kyllä se ydin vetäytyy hiljakseen, mutta kenelläkään ei ole ollut tarjota konkreettisia kokemuksia asiasta, ainoastaan leikkausneuvoja, joita meillä tällä hetkellä on ihan tarpeeksi. Kukaan ei myöskään ole sanallakaan maininnut tuota virheasentoa - kysymykseni siis oli, että miten nopeasti tuo ydin vetäytyy vai pitäisikö viedä poitsu suosilla lekurille, ettei pääse muodostumaan ongelmaksi? Pelottaa, että jos nyt hissukseen leikkaillaan noita kynsiä vähän kerrallaan, ehtii tuo virheasento oikeasti jämähtämään. Ja pelottaa, että jos nyt leikkaillaan vähän kerrallaan ja onnistutaan osumaan ytimeen kerran tai kaks - ydin on siis TOSI lähellä monessa kynnessä - niin eikös se vain pahenna tuota Rymyn saksikammoa? Tiedän, että operaatiosta toipuminen olisi varmasti kivuliasta, mutta onko se sitten sen "arvoista", jos sen avulla saadaan tassut oikeasti kuntoon?

Mutta joo. Tällä viikolla nyt leikkaillaan noita kynsiä ja pohditaan asiaa, ja sitten soittoa lekuriin jos siltä tuntuu. Kummitätinihän heti sanoi, että eihän niitä Rymyn hampaitakaan kannata putsata, kun suunniteltiin, että samallahan hoituisi nukutuksessa sekin - että "jos noin nuorelta nyt putsautatte niin aina saatte olla operaatiota toistamassa", mutta en nyt toisaalta tajua miksi se olisi niin suuri ongelma. Niinhän me ihmisetkin käydään välillä lääkärissä, ja jos ei muutoin niitä hampaita olla saatu putsattua, luita kun ei tosiaan niin ahkeraan syö, niin mitä muutakaan me voidaan tehdä? Asiallisia neuvoja otetaan vastaan erittäin kiitollisina :)

Edit. Nyt on aika varattuna! Siis sinne hampaiden putsaukseen, ell lupasi samalla katsoa kynnet, joten eiköhän tää tästä!