COCON KIRJOITELMA VOL 2

Rakas Oma Ihmisorjani

Täällä on ollut ihan mukavaa, taas, vaikka on mulla vähän kotiakin ikävä ja aika paljon sua. Noi sanoo, että olen kotiutunut "kaiken huomioon ottaen tosi hyvin" vaikka joihinkin juttuihin olen kuulemma "reagoinut vahvemmin". En mä esim. vielä ole suostunut lähtemään ilman Rymyä lenkille vaikka viimeks lähdin ihan nätisti, mut mun mielestä ei oo mitään järkee lähtee enää ilman sitä, kun sellainen kaveri nyt vihdoinkin on. Siis mitä järkee, oikeesti?

Mä  oon nyt sit vihdoinkin hyväksynyt sen tosiasian, ettei Rymyn ruokakupista irtoo mulle mitään joten ruokailut on nykyään tosi helppoja, noiden mielestä. Kyllä ne välillä jää siihen seisoskelemaan, mut mä luulen, et ne epäilee kyllä Rymppää ihan yhtä paljon kuin muakin koska Rymy on aina syötyään oman safkansa tulossa mun kupille kun se on lähempänä sitä keittiön ovea. Yleensä mä olen nopeampi - et usko, syön aina kupin tyhjäksi! - ja sit mä vaan lähden muille maille. Nyt mä kuule uskallan jo leikkiä Rymyn leluilla, jopa pihalla, ja tänään meille tuli ihan tappelu täällä sisällä, kun se ei antanut mun olla rauhassa. Taas kerran jouduin näyttään sille, et kuka tääl niinku määrää. Ulkona mä useinkin joudun vähän komentamaan sitä, kun se on nähtävästi unohtanut mitä "Rymy, tuo lelu" tarkoittaa. Mua ei edes tartte kuule käskeä tuomaan lelua, nii! Ulkona on muuten tosi hauskaa, voisin olla vaikka ikuisuuksiin, mut sit välillä tassuissa on vilu eikä voi tossujakaan oikein pitää kun on niin liukasta jossain kohdissa. Oon ollut niin ahkerana hakemassa sitä lelua milloin mistäkin ja juossu niin hirveetä vauhtia Rymyn kanssa pihaa ympäri, et tänäänki tuli joka tassusta vähän verta sieltä täältä kun se jäinen lumi on niin kovaa ja terävää. Nyt mä en kuulemma saa enää tänään mennä pihalle riehuun et ehtii noi vähän parantuu, höh. Ei ne mua ees mitenkään haittaa! Ihan kumma ku Rymyn jalat ei kärsi tuolla melkeen yhtään.

Mitähän muuta. Niin joo, mä vielä vähän vaeltelen öisin, jos makkarin ovi ei oo kiinni, ja sit käy vahinkoja. Osaan mä jo päivisin pyytää ulos, oon ihan vinkunut kunnolla, mut sisään en osaa pyytää ja sit en mä oikein yöllä viittii ketään herättää niin meen vaan tonne keittiön ovelle pissalle kun sieltä ne kuitenkin helposti sit löytävät sen, kun aamulla heräävät ja menevät keittään kahvia tai teetä. Tai no nyt lähiaikoina noi on kyl heränneet joka yö pissattamaan mut, et kuiviakin öitä on nähty, mut en tiedä kuinka kauan ne sitä meinaa jatkaa - ne vähän mietti et jos mä sit opin siihen et aina yöllä pissaillaan. Ne vähän pohtii nyt sit. Ja siis musta on kauheen tylsää, et mut herätetään kesken makoisien koiranunien joten mun mielestä saisivat kyllä lopettaa ton pissattamisen. Reippaasti silti lähden mukaan ja jos pissattaa niin meen niiden mieliks ihan ulos asti lirulle. Aina ei kyl just sillo pissata ja sillon en tasan mee sinne kylmään.

Lenkeillä mä aina aluks vedän vieläkin ihan sikana, noi on niin hitaita, niinku.  Mut sit kun mä  muistan sen namitaskun, niin sit osaan ihan tosi sikanätisti kävellä vieressä ja tuijottaa tiiviisti silmiin. Ollaan harjoiteltu sitä kontaktia tai mitälie. En mä oo osannut noita opettaa ihan yhtä hyvin kuin mitä sut oon opettanut, mut kyl mä kovasti yritän. Ainakin sen mä jo oon niille opettanut, että jos mä haluan, niin mun on pakko päästä syliin. Onks se muka mun vika, että ne istuu koneella tai pöydän ääressä pelaamassa just sillo kun musta tuntuu et tarviin hetken rauhan Rympältä ja/tai jos iskee rapsutuspula? No ei niin, ei munkaan mielestä. Yhtenä päivänä oltiin metsälenkillä ja mä sain juosta vapaana Rymyn kanssa. Ei olla ennen käyty, kun ollaan tosi paljon käyty nyt siellä Viherillä juoksemassa - siellä, missä on niitä lapsia, ja ne jaksaa heittää sitä lelua paljon kauemmin kuin noi aikuisemmat. Ihme juttu sekin. Metsässä mä olin tosi kiltti, tulin hienosti kutsusta luokse ja sit kun ne meinas lähteä väärään suuntaan niin palasin Rymyn kanssa takaisin hakemaan niitä. Ei noilla oikein tunnu olevan suuntavaistoa, me mennään eteenpäin ja sit ne vaan lähtee käveleen takaperin, siis ihan pimeetä.

Niin ja äiti tieks? Mä oon joutunut ottamaan täällä vahtikoiran roolin, kun nää ihmiset ei niinku yhtään tajua et välillä tänne vaan marssii ihmisiä. Oikeesti! Nyt mä olen jo vähän silleen rennompi kun täällä on jostain syystä juossu nyt joka päivä vieraita ja huomennakin kuulemma joku tulossa yöks - ne sanoo, että kyse on siedätyksestä, mut en tiedä ketä ne nyt sit oikein yrittää sietää ja miksi. Niitä vieraitako? Kuitenkin. Ne on nyt ohjeistanu kaikkia, että niiden pitää soittaa ovikelloa ja odottaa et ne tulee avaan oven, ku sillo mä tiedän, että ne vieraat on päästetty sisään eikä mun tarvii sit enää käydä koko ajan ilmottamassa I:lle tai H:lle et joku tuli. Ihan hyvä, kun en mä oikeesti tahdo olla mikään vahtikoira ku mä oon liian nätti sellaseen. Tänään kävi I:n isä ja mä tykkäsin siitä kovasti, nukahdin ihan sen viekkuun!

Hugon kanssa menee kans paljon paremmin, mut se on vähän kurjaa, et vaikka kuinka heitän sitä pallolla, se ei silti leiki mun kaa. Joskus yritän vähän tassuttaa ja pari kertaa on meinannu käyttää suutakin, mut sit noi on komentanut kun ne ei tajua et oikeesti Hugo alotti ku leikkii et oon muka näkymätön. Tosi epäkohteliasta, niinku.

Mun pitää kohta lähtee kerjään Rymyn kanssa iltaruokaa, tai sit mä meen vähän vinkuun et se tulis mun viekkuun tonne petiin. Kello alkaa oleen iltahepulin verran, nääs. Mä kirjottelen sit taas joskus, oot rakkain!

Haukuin, Coco

PS. Mä laitan sulle viel yhden kuvan - siinä mulla on Rymyn haalari, kun mun haalari on sopiva Rymylle ja Rymyn on just sopiva mulle :D Mä odotan tässä just et I heittäs mulle lelun ja oon ihan tosi nättinä, kuten aina!