tiistai 19. kesäkuuta 2012

RUOKINTATIHEYS JA RUOKINTA-AJAT SYYNISSÄ


Olen taas huvikseni (kyllä, olen vissiinkin siinä suhteessa hitusen akateemikko, että kiinnostavaan aiheeseen törmätessäni, imen itseeni sivutolkulla tietoa asiaan liittyen, pohdiskelen, mietin, päättelen ja nautin prosessista suunnattomasti!) perehtynyt paremmin koiran elimistöön ja rakenteeseen, sekä yhteen suosikkiaiheistani, eli luonnolliseen ruokavalioon - tällä kertaa olen kuitenkin syventynyt enemmän barffaukseen kuin sekaruokintaan, vaikka mellä kyllä jatkossakin silloin tällöin syödään ihan kotiruokaa, aivan kuten tähänkin asti (Rymyn suurta herkkua on kirjolohilaatikko :D).

Lähinnä tällä kertaa lähdin etsimään lisää tietoa siksi, että Rymy on meikäläisen suureksi "iloksi" palannut nirsoiluun ja alan olla aika tympääntynyt tähän pelleilyyn ja omaan panikointiin. En voi sanoa, että panikoin täysin turhaan kun kyseessä on "kuitenkin vain koira" kuten työkaverini tässä yksi kerta totesi (kyllä, loukkaannuin!) mutta joku raja tähänkin huolehtimiseen on vedettävä...

Toiseksi, siilin saapuminen talouteemme muutama vuosi sitten, ikään kuin pakotti minut tutustumaan ns. luonnolliseen ruokintaan ja heti ensilukemalta, se tuntui jotenkin käyvän yhteen oman ajattelutapani kanssa. Muistan keränneeni tietoa asiasta kuukausia ja vielä nykyäänkin tulee välillä päivitettyä omaa tietokantaa osittain siilin vuoksi, osittain omaksi ilokseni. Ehkä tämän takia tuntuukin jotenkin loogiselta tehdä samoin koiran kanssa.

Eli paluu aiheeseen; kuivamuona ei vaan tunnu taaskaan meidän poitsulle kelpaavan, ellei sitä tarjoa ns. nameina lenkillä tai treenisessiolla. Itseäni alkaa ihan tosissaan rasittamaan a) tämä "syön, en syö, vingun, en tahdo" -leikki ja b) se, että yritän tietoisesti saada meidän poitsun syömään kuivaruokaa, ettei vaan mikään tärkeä jää puuttumaan ruokavaliosta. 

... mutta sitten, eikö meillä alunperinkin ollut tavoitteena päästä jossain vaiheessa kuivamuonasta eroon, ellei kokonaan niin ainakin melkein - joten miksi tuputan, jos toinen ei tahdo, enkä itsekään koe teollista ruokaa -meille- parhaaksi vaihtoehdoksi? Niin, miksi en sen sijaan tutustuisi entistä paremmin luonnolliseen ruokintaan, hmm? (Varsinkin, jos Rymy jatkossakin saisi nappuloita esim. treenailun lomassa?)

No, tuumasta toimeen. Siispä olen taas "opiskellut" aiheesta parisen viikkoa normaalia tiiviimmin ja koska tuntuu, että tuo itse ruokapuoli periaatteineen alkaa olemaan päänsisällä jo aika hyvin ymmärrettynä, tällä kertaa olenkin tutustunut paremmin suositeltuihin ruokintatiheyksiin sekä ruokinta-aikoihin

Lukemani perusteella, ja varsinkin Rymyn nykyisen syömistyylin perusteella (Tarkoitan siis sitä, että jos Rymppä syö hyvin aamulla, jättää usein iltaruuan syömättä ja toisin päin...), olen siis tullut siihen tulokseen, että meillä tod näk siirrytään tulevaisuudessa syömään kerran päivässä, ja tosiaan jatketaan näillä meidän vaihtelevilla ruoka-ajoilla. Toinen vaihtoehto on, että nappuloiden sijaan syödään päivässä kaksi luonnolista ateriaa (aamupäivällä mössöt, illalla luut?).

Tätä päätöstä en, kuten sanottu, suinkaan ole vetäissyt hatusta, vaan olen kuluttanut tunteja lukien aiheesta, lähteenä niin netti kuin kirjatkin. Sikälimikäli muitakin kiinnostaa, ajattelin jakaa pari artikkelia, jotka ainakin minusta toivat esille suhteellisen loistavia pointteja :) Toivottavasti nämä herättävät ajatuksia teissäkin, oli ne sitten puolesta tai vastaan. Ikinä ei voi olla liikaa keskustelua!

---

Miksi epäsäännöllinen ruokinta on koiralle hyväksi ja kuinka usein koiraa tulisi ruokkia?


Olin monessakin eri paikassa törmännyt väittämään, että säännölliset ruokinta-ajat eivät ole hyvät johtuen siitä, että koiran oppiessa odottamaan ruokaa tiettyyn aikaan, myös vatsa ehdollistuu tekemään samoin ja jos ruokaa ei sitten tulekaan odotettuun aikaan, tuloksena on mahahappojen(?) oksentaminen? Myös tämän takia meikäläistä kiinnosti saada asiasta lisätietoa...

"Syy ei ole se, että koira tarvitsisi ruokaa juuri siihen aikaan vaan, se että mahalaukku on ehdollistettu tuottamaan ruoansulatusnesteitä juuri siihen aikaan. Jos mahalaukku on tyhjä, nuo nesteet ovat jopa haitallisia koiralle. lähde 
Koira toisinsanoen oksentaa pyrkiessään poistamaan nuo haitalliset nesteet elimistöstään (aiheesta lisää täällä!) . Samaisessa ruokintatiheyttä koskevassa artikkelissa sanotaan myös, että:
(tummennukset allekirjoittaneessa ajatuksia herättäneitä kohtia!) 
 "Julkisten tutkimusten perusteella keskivertokoira tarvitsee päivässä raakaa ruokaa määrän, joka vastaa noin 2 % koiran aikuispainosta. Tällä tavoin se pysyy terveenä ja ”normaalilla” aktiviteettitasolla olosuhteissa, jotka eivät ole erityisen stressaavia.
Ongelmana on se, että koirat ovat geneettisesti ohjelmoituja (ja siihen täysin kykeneväisiä) syömään aterioita, jotka vastaavat 6-8 % niiden elopainosta – pienen paaston jälkeen jopa enemmän.
Noudattaen ihmisten mallia syödä vähintään kaksi kertaa päivässä koira lihoisi järjettömällä nopeudella, ellei omistaja pitäisi sitä koko ajan nälässä (”alati nälkiintynyt” on koiran tulkinta asiasta).
Ihmisen mahalaukku työstää yhtä ateriaa vain 3-4 tuntia. Sitten puolisulanut ruoka kulkeutuu ohutsuoleen. Tavallisesti ihmiset syövät kolme ateriaa päivässä, mikä tarkoittaa, että mahalaukku on joka päivä tyhjä viimeistään keskiyöllä. Näin ihmisen mahalaukku saa lepoa seuraavaan aamiaiseen asti.
Koiran mahalaukku sulattelee täyttä ateriaa vähintään 24 tuntia, joskus jopa 30 tuntia. Pienet ateriat sulavat nopeammin, mutta ei tarvitse olla nero ymmärtääkseen, että koiran mahalaukku tuskin koskaan saa lepoa, ellei ole päiviä jolloin koira on kokonaan syömättä."
http://www.koiranruokinta.amaris.fi/documents/ruokintatiheys.pdf
---
"Koiralla on joustava, haitarin kaltainen mahalaukku. Ollessaan tyhjä, se poimuttuu kasaan ja muistuttaa ohutsuolta. Mahalaukun ollessa täynnä siihen mahtuu jopa 7-8 % koiran kehon painosta! (60 kg painavalle ihmiselle se vastaisi noin 5 kilon syömistä yhdellä aterialla. Mutta ihmisen mahalaukku on joustamaton pussi – se ei pysty käsittelemään enempää kuin noin 10 % siitä kerrallaan…)
Lisäksi koiran mahalaukku on täynnä pieniä ruoansulatusentsyymejä tuottavia rauhasia. Nämä rauhaset alkavat toimia saatuaan kosketuksen ruoan kanssa. Osalle rauhasista näin käy heti kun koiran mahalaukkuun saapuu ruokaa. Mutta mahalaukun poimuttumisesta johtuen, suurin osa rauhasista ei saa kosketusta ruoan kanssa, ellei mahalaukku täyty äärimmilleen niin, että jokainen poimu avautuu! Hämmästyttävä seuraus tästä on se, että koiran ruoansulatus on tehokkaampi saadessaan suuren aterian! Vaikka se sulattaisikin tietyn osuuden pienestä ateriasta, tämä osuus olisi paljon suurempi aterian ollessa suurempi!
Koirat, jotka saavat syödä pääasiassa “täysiä aterioita” (= mahalaukun täyttäviä aterioita) tarvitsevat yleensä 20–30 % vähemmän ruokaa kuin useilla pienemmillä aterioilla ruokitut koirat. (Tämä on täysin päinvastaista kuin mikä olisi hyväksi ihmisen mahalaukulle…)
Harva koiranomistaja haluaisi pitää koiraansa nälkäisenä. Kuitenkin suuri osa päätyy tähän ruokkiessaan koiraansa usealla päivittäisellä aterialla, olettaen että se on koiralle hyväksi, niin kuin ihmisillekin. Keskimäärin aikuinen koira tarvitsee päivässä ruokaa määrän, joka vastaa 2-3 % sen kehon painosta. Mikäli ottaa huomioon, että koiran mahalaukun täyttymiseen vaaditaan 6-8 %, on täysin mahdotonta, että keskiverto koira saisi koskaan kokea täyden mahan tuottamaa kylläisyyden tunnetta… Pienillä aterioilla 2-3 kertaa päivässä koira on jatkuvasti nälkäinen!"
http://www.koiranruokinta.amaris.fi/documents/koiranmaha.pdf

No oho, enpä ole ikinä tuotakaan tiennyt :o - Ja sitten! Ennen Rymyä, minähän pohdin pitkään voidaanko ottaa koira ollenkaan meidän säännöllisen epäsäännöllisten työaikojen takia ja vieläkin välillä huomaan repiväni hiuksiani kun "poloinen on ollut nälissään niin kauan". Pyh ja pah! Nyt olen myös vihdoinkin täysin vakuuttunut siitä, että olen koko ajan murehtinut aivan turhaan! Kiitos tästä kuuluu parille erittäin loistavalle saamalleni kommentille (suuri kiitos!), internetin ihmeelliselle maailmalle (lue: googlelle), erinäisille barffausfoorumeille sekä seuraavalle  ruokinta-aikoja käsittelevälle artikkelille;
"Hyvä uutinen on se, ettei sinun tarvitse olla liioitellun tarkka – ei ruoan määrän eikä ruokinta-aikojen kanssa. Luontoäiti ei ole koskaan punninnut saaliseläintä ”tarjoillessaan” sen sudelle onnistuneessa metsästyksessä… Sinun tulisi sisällyttää ± 20 % virhemarginaali laskelmiisi! Joten, jos suunnitelman mukaisesti seuraava ateria olisi 28 tunnin kuluttua, nämä 28 voivat olla mitä tahansa 22 tunnin ja 34 tunnin väliltä. Koiralle täysin ennalta arvaamatonta! Voit siis huoletta nukkua aamulla pitkään ja silti ruokkia koiran ”ajoissa”. Ja vaikka suunnitelmasi olisi 28 tuntia ja se olisikin jonain päivänä 20 tai 36 – luontoäiti ei todellakaan pidä sinua tilivelvollisena. Joten sinne meni mahdollinen tekosyysi, ettet saisi sovitettua tätä tiukkaan aikatauluusi… :-)"
http://www.koiranruokinta.amaris.fi/documents/ruokintaajat.pdf
Molempien Ihmisorjien vuorotyöt huomioon ottaen, kuulostaa juuri meille sopivalta, eikö? Jos tämä tyyli ei jostain syystä satu sopimaan Rymylle, niin sitten luonnollisesti mietitään jotain muuta, mutta näiden huomioden perusteella voisin kyllä kuvitella tämän toimivan, eiks jeah? Tai no, en meinaa siirtyä ruokkimaan poitsua 3-4 kertaa viikossa kuten Mogens Eliasen suosittelee, vaikka ymmärrän kyllä tämänkin ajatuksen lähtökohdan :)

Täytyy kaivaa jostain vielä lisäälisäälisää infoa (ai miten niin pakkomielteinen?), nämä neljä artikkelia kun ovat kaikki saman ihmisen kirjoittamia. Tosin, lukaisin tässä taas tänään tuon Malin Ekblomin opuksen raakaruokinnasta ja aika lähelle toisiaan osuvat kyllä näiden kahden näkemykset, että sinänsä olen kyllä aika myyty... Eriäviä mielipiteitä/korjauksia otetaan vastaan, en todellakaan väitä olevani mikään expertti näissä asioissa!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti