Ollaan taas vietetty pienimuotoista hiljaiseloa, näköjään. Tällä Ihmisorjalla pyörii nyt niin paljon suuria suunnitelmia tulevaisuuden suhteen ja muita ihmeellisiä ajatuksia pääkopassa, ettei yksinkertaisesti ole pystynyt keskittymään blogiin yhtä ahkeraan kuin yhdessä vaiheessa. No, olettepahan säästyneet turhilta jorinoilta. Kamerakin on, harmi vaan, pölyttynyt hyllyssä (minä niin tahtoisin uuden ja paremman vekottimen, jolla saisi nättejä kuvia, nyyh!)
Meidän viikosta sen verran, että viime viikonloppuna koettiin meillä ensimmäinen "sairastapaus" mitä Rymyyn tulee; meillä siis oksennettiin sunnuntaina. Rymy ei yleensä hotki ruokaansa vaan enemmänkin nirsoilee, mutta jostain syystä sunnuntaina ruoka meni muutamassa minuutissa ja annoskin oli vähän isompi kuin yleensä - ja seassa vielä vähän ananasta, kun siitä poitsu tykkää. Ei mennyt aikaakaan kun alkoi poika nieleskelemään ja pulputtamaan hassusti, pyysi fiksuna poikana ulos ja oksensi kaiken syömänsä. Pihalla oksenski varmaan sen kolme tai neljä kertaa :(
Lopulta kannettiin tärisevä koira sisään ja saatiin näin maton kulmakin sotkettua, vaikka se nyt siinä vaiheessa oli huolistamme pienin. Rymy makoili, "pulputti" ja nieleskeli pitkälle iltaan ja me jo hetken aikaa pohdittiin josko pitää ihan oikeasti lähteä päivystykseen, Rymyllä kun jäi noiden pakkasten jälkeen tuo tuhoaminen päälle (tilanne on jo mennyt parempaan suuntaan, mutta aina välillä on niitä päiviä kuin Devil Rymy nostaa kuonoaan). Yövuoron jälkeen olin aika poikkihalkikatki, mutta enhän minä osannut kunnolla nukkua koko yönä, kun vähän väliä tarkisti pienen voinnin. Onneksi lopulta nieleskely loppui ja seuraavana iltapäivänä Rymy oli jo ihan normaali aktiivinen itsensä.
Ennen oksennusepisodia Rymyllä oli vatsa pari päivää aika löysällä, mikä sekin huolestutti meikäläistä entistä enemmän ja hetken aikaa olin ihan varma, että on tosi kyseessä. Nyt ollaan syöty ihan testin vuoksi lähinnä nappuloita raa'an jauhelihan kera ja pakko se on myöntää, että kakkakin on ollut paljon parempaa. Hyvin mahdollista, ettei raakaruuat, tai lähinnä soseet, vaan yksinkertaisesti sovi meidän poitsun vatsalle... Ja toisaalta, ehkei niitä soseita nyt vielä tarvitakaan kun aamulla kuitenkin aina syödään nappuloita.
Nappuloista vielä muuten sen verran, että Eukanuban aikana silmien rähmiminen vähentyi huomattavasti. Niitä tullaan tulevaisuudessa tod näk tilaamaan lisää. Seuraavaaksi kokeiluun lähtee tosiaan Taste of the Wild, joskin lähdetään hyvin varovasti ja hitaasti testailemaan seuraavaa merkkiä ettei vatsa menisi uudestaan löysälle.
Seuraava postaus onkin sitten kuvatäytteinen, I promise!
Seuraava postaus onkin sitten kuvatäytteinen, I promise!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti