"KATTOKAA, KOIRA!"

Möö! Tänään mun piti viettää päivä siivoten, koska on miehen synttärit, ja se tulee tänään kotiin. Ja sitä paitsi, luonnoksista löytyisi kyllä pari aihetta, joista on ollut tarkoitus kirjuutella jo pidempään, ja uuden kännykän kuten myös siskon kamerankin kätköissä ois kuvia, jotka on ollut tarkoitus postata (ehkä mä ne sieltä vielä kohta kaivan), mutta... 

Mä olen nyt monena päivänä peräkkäin jäänyt lenkillä ihmettelemään ihmisten tietämättömyyttä, typeryyttä ja vastuuttomuutta.

1. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, jos joku vieras haluaa meidät lenkillä pysäyttää ja silitellä mun koiraani, oikeasti. Joskus se on jopa tosi ihanaa, varsinkin kun Rymyä kehutaan kovasti. Mutta se edellyttää, että minulta kysytään ensin lupa, ei mun koiraltani. Taas kerran tässä yhtenä päivänä pari vanhempaa naista (useimmiten nämä muuten ovat vanhempia naisia, jotka näin tekevät) yrittivät tunkea kätensä lässytellen koirani naamaa kohti (ja vieläpä ohitseni, koska koira käveli ojan puolella), mutta minäpä kävelin tylysti ohi ja sinne ne jäivät tuijottamaan peräämme. Varmaan jäivät miettimään, miten epäkohtelias olenkaan. No, mun mielestäni he olivat varsin epäkohteliaita. Ja sitä paitsi, mun mielestä on äärimmäisen typerää ensinnäkin kumartua vierasta koiraa kohti, puhumattakaan siitä, että sitten vielä tungetaan käsiä suoraan tämän naamaa vasten. Vaikka vieras koira näyttäisi kuinka ystävälliseltä, sä et vaan voi tietää, mikä tätä ärsyttää/pelottaa. Se voi olla vaikka hiusten väri, paidassa oleva kuvio, tai mikä tahansa outo ja ihmeellinen asia. Mitäs jos juuri tätä koiraa olisi aikoinaan pahoinpidellyt vanha naisihminen? Kenen syy se siinä vaiheessa on, kun mun koirani pelästyy ja puolustaa itseään tältä pelkäämältään asialta; kenen syy, jos jotakuta sattuu?

2. No sitten. Kävimme eilen Rymyn kanssa kävellen hakemassa ekaluokkalaisen pojan meille kylään. Kotimatkalla pojan kaveri sai meidät kiinni, ja tämä ihan mukavan oloinen tyttönenhän tunki heti itsensä Rymyn iholle kertoen heidän omista koiristaan, silitellen ja rapsutellen ja sitä rataa. En puuttunut tähän asiaan, koska Rymy ei näyttänyt mitenkään ärsyytyneeltä, ja koska tajusin, että A) tyttö kääntyisi ihan just kohta oman kotinsa suuntaan ja B) koska kaverinsa oli juuri silitellyt Rymyä, tyttö oli tämän varmastikin nähnyt ja oletti sen olevan OK. No, joo, olihan se periaatteessa, mutta seuraavalle, joka saman tempun tekee, aion asiasta sanoa. Eniten mua ihmetyttää juuri nämä tällaiset lapset, joilla on kotona omia koiria; nämä kun eivät yleensä pelkää koiria, kun ovat moisiin tottuneet. Jos minä Rymyn aikana saan lapsia, mun lapset tulevat todellakin tietämään sen, että vaikka meillä olisi 15 omaa koiraa meidän taloudessa, vieraaseen koiraan ei koskaan mennä koskemaan, ei missään tilanteessa, ilman omistajansa suullista lupaa. Lapset ovat toki lapsia, ja joskus se luvan kysyminen voi unohtua, vaikka sen tietää. Mutta silti. Mun mielestäni tää on vaan niin äärimmäisen tärkeä asia ja vanhempien tulisi todellakin painottaa tätä  (+ sitä, ettei suojateiden yli pyöräillä, argh!)

3. Tänään sitten kävelytiellä meitä kohti juoksi pieni lapsi, tiedä olisiko ikää ollut kolmea vuotta enempää. Lapsi juoksi, juoksi, juoksi -- ja hetken kirosin mielessäni, että voi jumalauta jos toi on juoksemassa nimenomaan Rymyä kohti... No, aika läheltähän tämä meni, olisi ehkä pysähtynytkin (tai no, totta puhuen, en tiedä pysähtyikö, en jäänyt katosmaan) jos emme olisi menneet niin reippaasti eteenpäin, ja Rymyhän sitten väisti kohteliaasti autotielle kun ei ollutkaan hihna tarpeeksi tiukalla, toisin kuin luulin - onneksi ei tullut autoja! Rymyhän ei vieläkään osaa kävellä oikealla puolellani, vaikka olen yrittänyt lähiaikoina opettaa, ja toiseksi tämä lapsi juoksi meitä kohti nimenomaan - meistä katsottuna - oikealla puolella, joten koin turvallisemmaksi pitää Rymyn autotien puolella ja itseni tässä välissä, ihan vaan varmuuden vuoksi. Oho, olipas selkeä selitys. No anyway, tässä taas on yksi asia, jota en vaan ymmärrä; jos minä olisin ollut tuo aikuinen, joka lapsen perässä käveli, minä olisin alunperinkin ohjeistanut olemaan juoksematta kävelytiellä miten sattuu  (mitäs jos takaata olisi tullut pyörä ja tämä pieni lapsi kuitenkin sinkoili reunasta reunaan ja autotiekin oli tosiaan siinä ihan veressä?!) - ja viimeistään siinä vaiheessa olisin ottanut kädestä kiinni ja käskenyt kävelemään, kun olisin nähnyt koiran lähestyvän. Ikinä kun et voi tietää. Minä olisin mieluummin varovainen jo etukäteen, varsinkin jos olisi oma lapsi kyseessä, kuin lähtisin myöhemmin puimaan oikeudessa, että kenen vika se oli, kun kävi huonosti. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle.

4. Ja tästä päästään tietenkin siihen, että en vieläkään voi käsittää, miten itsekeskeisiä ihmiset osaavat olla, mitä kävelytiellä kävelyyn tulee tai liikenteeseen, ylipäätään. Suojatielle on ihan turha astua, jos on autoja näkyvissä, niitähän ei kiinnosta kuinka kauan joudut odottamaan koiran kanssa, ei vaikka taivaalta putoilisi puukkoja ja kiviä. Ja on se nyt hemmetti niin vaikeaa ymmärtää, että kävelen kävelytiellä siellä muka väärällä puolella ja pidän koirani näin ojan puolella ihan sen vastaantulijan turvallisuuden vuoksi, en omaksi huvikseni. Kyllä minäkin pyrin väistämään ja antamaan tilaa, jos näyttää siltä, että vastaantulijan on meitä hankalampi väistää, eikä se vaadi minulta mitään ponnistuksia tai "OLINPAS MINÄ NYT KILTTI JA IHANA" -ajatuksia. Teen sen, koska se on mielestäni kohteliasta ja se siitä. Miten paljon mukavampaa tuolla liikkuminen olisikaan, jos ihan jokainen muistaisi välillää ottaa toiset huomioon, sen oman napansa sijaan. Ei se vaadi ainakaan minulta mitään suuria ponnistuksia, siis se olan yli kurkkaaminen ja tien toiselle puolelle väistäminen. Ja teille, jotka ette tiedä, pyörissä pitäisi olla kellot - ja niitä saa myös käyttää! Ihan vaikka sen takia, että edessä menevä ihminen tietää, että kohta joku viuhahtaa vauhdilla ohi eikä vahingossakaan astu eteesi - ja varsinkin jos tällä on koira, jolla taipumusta sinkoilla nopeasti liikkuvien juttujen perään. Sitä kelloa saa käyttää, jos ei toisen huomioonottamiseksi, niin vaikkapa sitten ihan sen tärkeimmän eli oman turvallisuutensa takia. 

Näin, sellasta pyöri meikäläisen mielessä tänään aamu(okei, päivä)lenkillä.