RIEKKUMISTA KERA KAVEREIDEN

Käytiin tänään treffaamassa Marloa ja Ernestoa - tähän väliin kerrottakoon, että a) kuvasaldo jäi törkeän pieneksi ja surkeaksi, koska en ole vielä tutustunut uuden puhelimeni kameran asetuksiiin, en siis niinkus yhtään sekä b) koska noiden menoa oli ihan mahdoton kuvailla, varsinkin kun aurinko oli juuri vetelemässä viimeisiään. Yritettiin ottaa jopa Marlosta ja Rymystä yhteiskuvaa koska Marlossakin on ripaus vinttaria (luonteessa enemmän kuin vaan ripaus!), mutta ehkä ensi kerralla onnistuu paremmin - koirat olivat kyllä ihan nätisti käskyn alla, mutta valo teki tepposet! Tätäkään en kännykän ruudulta nähnyt, totuus paljastui vasta muokkausvaiheessa, möh.

Anyway! Ensin tehtiin pieni remmilenkki, vaikka yleensä ollaankin hypätty autoon ja käyty metikössä rallaamassa ilman hihnoja. Nyt ei uskallettu, kun on edelleen noita nallekarhuja nähty täällä aika ahkerasti - vaikka kyllähän sitä varmaan kaikki metsän eläimet juoksevat toiseen suuntaa Rympän tömisyttäessä tannerta, ahem... Lenkin jälkeen mentiin karvakavereiden pihaan leikkimään. Alkuunsa Rymppä oli vähän ihmeissään, mutta löysi hyvin pian yhteisen sävelen Erneston kanssa; itse asiassa jo lenkillä singahteli Erneston luokse varsin leikkisästi, mikälie sielujen veljeys kyseessä. Marlo sen sijaan vapaana ollessaan keskittyi vahtaamiseen, jahtaamiseen sekä haukkumiseen, ihan kuin ei olisi enää muistanutkaan miten leikkiä itseään isomman koiran kanssa. Ernesto taasen otti ihan lungisti, ei minkäänlaista epävarmuutta tai jännitystä havaittavissa, vaikka olikin vasta toinen kerta Rympän seurassa. Ihana poika! Ja onhan Marlokin tosi ihana, vaikka äänekäs onkin :)

Hauskinta koko jutussa oli se, että omalla kotipihalla Rymy on aivan kuin Marlo - haukkuu, ärisee, jahtaa, komentaa, leikkimielisesti näykkii ja sitä rataa. Hävettää aina selittää muille, että se vaan leikkii tolleen vähän rajusti, ei se tarkota pahaa! Nyt kun oltiinkin toisen pihalla ja Marlo teki täsmälleen samaa, Rymy oli aivan OMG, WHAT IS HAPPENING HERE?! aivan kuin ei olisi moista leikkiä eläissään leikkinyt. Siinä sitten repeilin luotani turvaa hakevalle koiralle... on mulla siinä kans yks, ei jumanleissus. Loppua kohden Rymppä kyllä hiffasi muun muassa tuon Marlon ns napsimisen olevan aika harmintonta ja Marlokin aina välillä unohti Rymyn vahtaamisen, kun muisti, että mulla on se Kuuluisa Namitasku. Siis juuri se, jonka pauloissa Serakin yhdessä vaiheessa tuntui olevan. Tuli siinä vaiheessa sekä Marlosta että Ernestosta ihan mun bestiksiä, kun irtosi parit nappulat taskun pohjalta, ai että. Tosin mieluummin ajattelen olevani ihan vaan the Koirakuiskaaja.

Mutta juups, näillä näkymin treffit näiden kahden poitsun kanssa uusitaan sunnuntaina, jee! :) Huomenna sen sijaan lukee kalenterissa JADE eli jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, perjantaina olisikin sitten tärskyt pienen ja hurmaavan samojedilapsosen kanssa. Jännä nähdä miten Rymy suhtautuu uuteen potentiaaliseen kamuun, itsehän ihastuin täysin, kun lenkillä törmättiin - mikä ihanan pieni valkoinen ja pörröinen söpöläinen, iiiiiks! Nyt kun vielä muistaisin napsia pari kuvaa teille ihanuudesta niin se olisi aika jees - sikälimikäli siinä häslingissä pystyy moiseen...  :D

Nyt vielä ne tämän päivän huonolaatuiset kuvat (joissa Rymy ja Ernesto posettavat toooosi mallikkaasti) ja se ois sitten hyvät yöt teille kaikille, palaillaan (ruoka)astialle!