RIEKKUMISTA KERA KAVEREIDEN

Käytiin tänään treffaamassa Marloa ja Ernestoa - tähän väliin kerrottakoon, että a) kuvasaldo jäi törkeän pieneksi ja surkeaksi, koska en ole vielä tutustunut uuden puhelimeni kameran asetuksiiin, en siis niinkus yhtään sekä b) koska noiden menoa oli ihan mahdoton kuvailla, varsinkin kun aurinko oli juuri vetelemässä viimeisiään. Yritettiin ottaa jopa Marlosta ja Rymystä yhteiskuvaa koska Marlossakin on ripaus vinttaria (luonteessa enemmän kuin vaan ripaus!), mutta ehkä ensi kerralla onnistuu paremmin - koirat olivat kyllä ihan nätisti käskyn alla, mutta valo teki tepposet! Tätäkään en kännykän ruudulta nähnyt, totuus paljastui vasta muokkausvaiheessa, möh.

Anyway! Ensin tehtiin pieni remmilenkki, vaikka yleensä ollaankin hypätty autoon ja käyty metikössä rallaamassa ilman hihnoja. Nyt ei uskallettu, kun on edelleen noita nallekarhuja nähty täällä aika ahkerasti - vaikka kyllähän sitä varmaan kaikki metsän eläimet juoksevat toiseen suuntaa Rympän tömisyttäessä tannerta, ahem... Lenkin jälkeen mentiin karvakavereiden pihaan leikkimään. Alkuunsa Rymppä oli vähän ihmeissään, mutta löysi hyvin pian yhteisen sävelen Erneston kanssa; itse asiassa jo lenkillä singahteli Erneston luokse varsin leikkisästi, mikälie sielujen veljeys kyseessä. Marlo sen sijaan vapaana ollessaan keskittyi vahtaamiseen, jahtaamiseen sekä haukkumiseen, ihan kuin ei olisi enää muistanutkaan miten leikkiä itseään isomman koiran kanssa. Ernesto taasen otti ihan lungisti, ei minkäänlaista epävarmuutta tai jännitystä havaittavissa, vaikka olikin vasta toinen kerta Rympän seurassa. Ihana poika! Ja onhan Marlokin tosi ihana, vaikka äänekäs onkin :)

Hauskinta koko jutussa oli se, että omalla kotipihalla Rymy on aivan kuin Marlo - haukkuu, ärisee, jahtaa, komentaa, leikkimielisesti näykkii ja sitä rataa. Hävettää aina selittää muille, että se vaan leikkii tolleen vähän rajusti, ei se tarkota pahaa! Nyt kun oltiinkin toisen pihalla ja Marlo teki täsmälleen samaa, Rymy oli aivan OMG, WHAT IS HAPPENING HERE?! aivan kuin ei olisi moista leikkiä eläissään leikkinyt. Siinä sitten repeilin luotani turvaa hakevalle koiralle... on mulla siinä kans yks, ei jumanleissus. Loppua kohden Rymppä kyllä hiffasi muun muassa tuon Marlon ns napsimisen olevan aika harmintonta ja Marlokin aina välillä unohti Rymyn vahtaamisen, kun muisti, että mulla on se Kuuluisa Namitasku. Siis juuri se, jonka pauloissa Serakin yhdessä vaiheessa tuntui olevan. Tuli siinä vaiheessa sekä Marlosta että Ernestosta ihan mun bestiksiä, kun irtosi parit nappulat taskun pohjalta, ai että. Tosin mieluummin ajattelen olevani ihan vaan the Koirakuiskaaja.

Mutta juups, näillä näkymin treffit näiden kahden poitsun kanssa uusitaan sunnuntaina, jee! :) Huomenna sen sijaan lukee kalenterissa JADE eli jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, perjantaina olisikin sitten tärskyt pienen ja hurmaavan samojedilapsosen kanssa. Jännä nähdä miten Rymy suhtautuu uuteen potentiaaliseen kamuun, itsehän ihastuin täysin, kun lenkillä törmättiin - mikä ihanan pieni valkoinen ja pörröinen söpöläinen, iiiiiks! Nyt kun vielä muistaisin napsia pari kuvaa teille ihanuudesta niin se olisi aika jees - sikälimikäli siinä häslingissä pystyy moiseen...  :D

Nyt vielä ne tämän päivän huonolaatuiset kuvat (joissa Rymy ja Ernesto posettavat toooosi mallikkaasti) ja se ois sitten hyvät yöt teille kaikille, palaillaan (ruoka)astialle!

HUGO & APINA(t)

Möö!

 

Sannalle kiitokset kuvista - ja lisää löytyy muuten facebookissa.

Hugon voinnista sen verran, että havaittiin torstaina Sannan kanssa Hugolla joku punainen näppylämäinen kohta rinnuksissaan; en sitä ihan hirveän kunnolla päässyt tutkimaan - jo pelkästään vieraiden hajut saivat Hugon tosi varovaiseksi pallosta avautumisen suhteen JA lisäksi piikkipallo on muutenkin tottunut enemmän H:n käsittelyyn, joten pyysin H:ta katsomaan Hugon perjantaina heti kotiin tultuaan. Punainen kohta oli kuulemma kadonnut, eikä rinnuksissa näkynyt mitään, mutta mies ei ehkä osannut katsoa oikeasta kohdasta, koska lauantaina se näkyi taas. Tosin ei niinkään ollut mikään punainen enää, vain pelkkä patti - näytti omaan silmään ihan joltain ötökän puremalta. Nyt sitten taas seuraillaan toisen oloa ja olemista, putsaillaan kohtaa ja jos siltä näyttää, nokka kohti lekuria.

Viime vuoden puolellahan Hugolla oli paise huulessaan, joka sitten piti käydä tyhjentämässä ja saatiinpa vielä antibioottikuurikin siihen päälle - tällöin lääkärissä käytiin itse asiassa kahdesti, kun paise piti tyhjentää uudelleen ja lekuri varoitti, että paise saattaa vielä uusiutua. Tämä uusi patti on nyt kuitenkin toisella puolella ja enemmänkin rinnuksissa, ei mielestäni lähelläkään suuta/leukaa, joten ainakaan sama paise se ei ole. Hugollahan oli viime viikolla hetken aikaa kakka vihreää ja löysähköä, mutta oletin tämän johtuneen nappulamerkin vaihtumisesta. Kasvaimet ovat lemmikkisiileillä aika yleisiä, ja vihreä kakka on yksi mahdollinen oire, kuten on ruokahaluttomuuskin, mutta siinä en kyllä ole suuria muutoksia lähiaikoina huomannut. Hugo on koko elämänsä syönyt vaihtelevasti, joskus menee kaikki, joskus ei. 

Elikkäs, jäämme tarkkailemaan tilannetta, taas vaihteeksi. Luulen kylläkin, että tilataan huomenna perjantaiksi aika eläinklinikalle - on vaan sellainen jännä tunne. Jos nimittäin kyse on kasvaimesta, odottelu ei tee muuta kuin pahenna tilannetta eli hirveän kauaksi aikaa en halua jäädä tilannetta ihan vain seurailemaan. Siilit kun yleensä oireilevat vasta siinä vaiheessa, kun mitään ei enää ole tehtävissä :( 

edit: Tänään patti näytti taas paljon pienemmältä ja paremmalta - H:n mielestä se vaikuttaa haavalta, joka on päässyt ärsyyntymään. Putsattiin kohta betadinella ja yritän sitten yksinäni huomenna katsoa miltä näyttää. Jännä viikko edessä, huhheijaa...

VIIKKO NIPSUJEN KANSSA!

Sanna ja nipsunsa ilmestyivät meille viime maanantaina töissä ollessani - joo, siis tiesin, että olivat tulossa, kun kerran edellisellä viikolla Sanna itsensä meille kylään kutsui, haha ♥ Ja ihan järkyttävän hyvä että kutsui!! Nimittäin sen lisäksi, että mulla oli ihmisseuraa, jonka kanssa katsoa mitä ihmeellisimpiä leffoja ja Tähtiporttia, mulla oli täällä myös erittäin oivallinen kotikokki, joka kuulkaas onnistui saamaan palohälyttimen kirkumaan ja tarjoili ruuat ihan lautaselle asti, eikä Rymyn tarvinnut olla viikolla yksin ollenkaan, koska kotiin vieras laumoineen lähti vasta perjantaina... ja perjantainahan kotiin tulikin sitten H.  Siis mitä luksusta!

Mitään hirveitä metsälenkkejä ei uskallettu, tai minä en uskaltanut, lähteä vetämään, kun täällä on noita karhunalleja nähty nyt vähän joka puolella, mutta pääsivät nuo onneksi vähän rellestämään. Käytiin myös Seran luona vierailulla ja siellähän sitä oli tilaa mennä ja rallata. Rallasivat jopa sen verran hyvin, että Rymy otti jostakin osumaa kylkeensä, näyttäisi olevan joku ruhje tai rupi? Sanna sen havaitsi torstaina aamulla, kun Rymppä kiljahti pelkästä kosketuksesta ja tärisi sen jälkeen ihan hillittömänä. Hetken aikaa sinä aamuna käyttäytyi muutenkin tosi oudosti, ihan kuin olisi pelännyt Jymyä ja Tigiä. Mietittiin, josko pitäisi lekuriin soitella, mutta illalla ei enää koira kosketuksesta vingahtanut joten annettiin sitten asian olla. Tänään vingahti taas, kun H siihen kylkeen aamulla osui, mutta ei ole selkeästi enää yhtä herkkä mitä silloin torstaina - ihan yhtä helpolla ei siis kiljahda. Täytyy nyt tarkkailla tilannetta, koska jos pitkään aristaa sitä ruhjeen aluetta, niin sitten mä kyllä haluan lähteä kuvauttamaan kyljen ihan vaan varmuuden vuoksi... mitään hirveää stressiä en aio asiasta kuitenkaan heti ottaa, koska kyllähän sen itsekin tietää, että mustelmat ja ruhjeet harvoin paranevat parissa päivässä.

Kuvia Sanna napsi taas sen miljoona kappaletta, mutta meikäläinen läväyttää näytille vain osan, ainakin nyt alkuunsa - epäilen suuresti, että nipsujen blogiin tai faceyhteisöön ilmestyy piakkoin suurempi satsi... sen takia valkkasin suurimmaksi osaksi Rympän kuvia, Rympän blogi kun on :)

Ja hei, tosiaan, 2 wee posetus kuvat TÄÄLLÄ!