01. Ensimmäisessä kuvassa Rymy näyttää miten mamman kanssa vietetään kahdestaan leffa-iltaa. Kas noin, rennosti! No joo, poitsua ei viime viikolla katsomamme Prometheus sen pahemmin alun äänien jälkeen kiinnostanut, meni homma lähinnä kuorsaamiseksi. Mamma sen sijaan katsoi elokuvan innoissaan loppuun, yrittäen samalla olla välittämättä potkivista tassuista ja raapivista kynsistä haaroissaan... ahem.
02. Toisessa kuvassa sen sijaan infoa niille, jotka ovat miettineet miten meillä broiskun koivet irrotetaan toisistaan. Se on nääs brutaalia hommaa ja viimeksi, eli eilen, se tosiaan tehtiin vasaran avulla kylppärin lattialla - mieheke hakkasi osiin, meikäläinen pisti pusseihin ja Rymy tietysti ulisi oven takana, kun olisi halunnut tulla "auttamaan". Nyt on molemmat pakastimet, eli siis sekä koiran, että meidän, aivan täynnä safkaa lapselle.
03. Ihme on tapahtunut, lapsi saatiin siirrettyä vanhempien makkarista omaan huoneeseen! No eipäs, vaan oikeasti, Rymy on jostain syystä siirtynyt nukkumaan olohuoneeseen, nyyh? En tiedä miksi. Aika monta yötä on lapsonen viettänyt säkkituolissa tai sohvalla. Alkuun tuo säkkituoli oli siskon huoneessa, mutta sisko tympääntyi levottomaan koiraan ja ääntä pitävään petiin ja siirsi höskän olkkariin. Lisäksi sisko on nyt pitkän pätkän kotona työssäoppimisjakson takia ja pari yötä täällä majaili myös hänen poikaystävänsä - ehkäpä Rymy koki olevansa ns. kolmas pyörä ja loukkaantuneena siirtyi muualle :D Tai ehkä poitsu yksinkertaisesti hiffasi olkkarin olevan kämpän "keskikohta", josta näkee vähän joka suuntaan ja pysyy kartalla siitä missä kukakin on, sillä viime yönä säkkituoli oli taas tutulla paikalla siskon huoneessa, mutta poitsu nukkui silti sohvalla. Mene ja tiedä. Tuntuu joka tapauksessa tosi oudolta nukkua monta yötä putkeen ilman tuhisevaa koiraa. Vaikka alunperinhän se, koiraton makkari, oli yksi meidän suurista tavoitteista, ihan meikäläisen allergioiden takia. Paremmin mä kuitenkin nukuttua saan, kun tiedän missä otus on ja näen mitä se tekee - nyt olen valvonut monta yötä, osittain kipeän selän takia, ja osittain sen takia, että aina välillä täytyy käydä kurkkimassa mitä otus puuhaa... ja hyvä niin! -->
04. Missähän vaiheessa tuo kummitätsy oppii, ettei mitään - MITÄÄN - mahdollisesti vaarallista saa jättää olkkarin pöydälle, tai minnekään muuallekaan? Oli meinaan Rymy yksi yö innoissaan pistellyt osiin saapasjalkakissa-pezin, sekä nautiskellut sen sisällä olleet namit. No, paha mennä valittamaan, olin minäkin näköjään jättänyt huulirasvapurkin sinä iltana pöydälle ja siihenkin oli jotenkin ihmeen kaupalla ilmestynyt miljoonittain pieniä hampaanjälkiä... Tosin, eipä se miesotuskaan ollut järin paljoa ajatellut; oli sitten tyhjentänyt kaikki ruuvit ja tilpehöörit työhousuistaan eteisen pöydälle - ja siihen muuten Rymppä yltää. Onneksi ei koira vaan itse ole sitä vielä tajunnut. Noh, tiivistettynä; täytyy meidän kaikkien olla asteen verran varovaisempia, ettei kohta päädy poitsu eläinlääkäriin suolitukoksen takia :I
05. Tänään Rymppä joutuu olosuhteiden pakosta olemaan n. 5 tuntia yksin, ellei mieheke hommien lomassa pysty välillä käymään kotona kun meille molemmille sattui ilta-vuoro ja sisko lähtee tänään mummin hoiviin. Saas nähdä mikä kaaos tänään odottaa ensimmäistä kotiintulijaa... koiruuden kanssa on kyllä riehuttu pihalla ja juuri lähti mieheke yli tunnin lenkille, jonka jälkeen olisi vielä tarkoitus harrastaa vähän aivojumppaa. Jos vaikka se riittäisi. Mä niin tahdon tolle pojalle kaverin, mutta en oikein vielä tiedä mistä suunnasta lähtisin hakemaan.
06. Niin ja! Saadaan tässä joku päivä varmaan vähän iäkkäämpi dalmisrouva leikittämään poikaa ja opettamaan tavoille :) YAY!
05. Tänään Rymppä joutuu olosuhteiden pakosta olemaan n. 5 tuntia yksin, ellei mieheke hommien lomassa pysty välillä käymään kotona kun meille molemmille sattui ilta-vuoro ja sisko lähtee tänään mummin hoiviin. Saas nähdä mikä kaaos tänään odottaa ensimmäistä kotiintulijaa... koiruuden kanssa on kyllä riehuttu pihalla ja juuri lähti mieheke yli tunnin lenkille, jonka jälkeen olisi vielä tarkoitus harrastaa vähän aivojumppaa. Jos vaikka se riittäisi. Mä niin tahdon tolle pojalle kaverin, mutta en oikein vielä tiedä mistä suunnasta lähtisin hakemaan.
06. Niin ja! Saadaan tässä joku päivä varmaan vähän iäkkäämpi dalmisrouva leikittämään poikaa ja opettamaan tavoille :) YAY!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti